Sayoonara Suomi, perillä ollaan, kaikki tallessa ja muutenkin hyvin.

Finnair suostui vastaanottamaan kaikki matkatavaramme eikä onneksi punninnut käsitavaroita. (Rinkkojen painorajoissa ei ollut paljoa tyhjää, toiseen olisi mahtunut vielä 500g ja toiseen vähän enemmän.) Eli päästiin matkaan sekavissa tunnelmissa,  kaikki taskut täynnä roinaa että mitään ei löytynyt mistään ja loputkin olivat kateissa.

Meillä oli taktiikkana että ei nukuta edellisenä yönä kuin muutama tunti että saataisiin paremmin unta lentokoneessa. Laskeutumishetkellähän kello Suomessa on aamu kaksi ja Tokiossa päästään reippaana aamuruuhkaan kapsäkkien kanssa. Mutta siinä kävikin niin että oltiin lentokentällä aivan sekaisin eikä kuitenkaan sitten saatu nukuttua koneessa. Nautittiin Finnairin uudistetusta leffatarjonnasta (jokaisella on oma monitori) ja lueskeltiin, vihdoin kun sai olla rauhassa ilman hösäämistä. Nukkua sitten myöhemmin koitettiin kyllä, mutta vieressä matkusti soma aasialainen lapsi joka kerran tunnissa (tai useammin) sai raivotautikohtauksen eikä siinä korvatulpat auttaneet. Eikä muutenkaan uni tullut, oli sen verran jänskää. Lento olisi siinä mielessä saanut kestää vielä 5h pidempään, nyt pääsi nukkumisen makuun vasta perillä.

Tokiossa saatiin rinkat onneksi sellaiseen kuljetuspalveluun (1700 jeniä per kassi) niin ei tarvinnut itse rontata niitä hirvityksiä ympäriinsä. Ja Rinna pääsi eka kertaa puhumaan japania. Hyvin meni. Lupasivat tuoda ne klo 15.20. Sittenpä vaan avainta hakemaan, vuorokauden valvoneena ja ei kovin raikkaana. Löydettiin perille suht helposti, ihasteltiin paikallisia ja kuolattiin ruokien perään (meillä oli kiire päästä kämpille ennen tavaroitten tuloa niin ei ehditty herkuttelemaan) ja sitten hypättin junaan kohti Kokubunjia ja meidän tulevaa 10:n neliön lukaalia.





Päästiin suurinpiirtein oikeaan paikkaan pienen säätämisen ja muutaman junanvaihdon jälkeen. Sitten päästiin käytännössä kokeilemaan suunnistamista josta turistia niin paljon pelotellaan. No, asemalta oli vartin kävely meidän asunnolle, ja me saimme siihen menemään kaksi tuntia.





Loppupuolella jännitystä lisäsi huomattavasti vielä se että meidän piti ehtiä perille ennen 15.20 jolloin matkatavaratoimitusta. Eikä siis ehditty, täällä suunnistaminen on mahdotonta. Paikallinen kassamyyjä ja lastaan ulkoiluttanut nainen auttoivat meidät ystävällisesti perille. Mutta hieman väärin. Onneksi tavarakuljetus kuitenkin oli myöhässä ja laukut tulivat vasta tuntien päästä.

Asuinalue on mukavan oloista miniatyyri-pientaloaluetta. Kirjaimellisesti pientaloaluetta, talot ovat kuin pienoismallirautatien somistuksia. Tosi pieniä. Lähellä on kauppoja jne muita palveluita, ja matkalla ostimmekin lähikaupasta (7/11) hirmuisen sushivuoren. Sitten kun oltiin saatu tavarat ja saatu myös otettua kaivatut tirsat ostimme niitä lisää. Huhhuh aivan parasta, halpaa sushia lähikaupassa, eikä mitään räkäsushia vaan superhyvää! NJAM!





Nyt on iltapalat mahassa. Joka varmasti kasvaa täällä, täytyy pitää varansa. Eipä muuta kuin nauttimaan paikallisesta TV-tarjonnasta ja O-yasumi Nasai sitten vaan!