(Rinna) Pari viime viikkoa on menyt ihan vilauksessa. Patsasta väkerrettin koko perheen voimin viimeiseen deadlineen asti, jolloin se piti silmät väsymyksestä ristissä raahata yliopistolle ja siellä pakata rekkaan. Luokkakaverit, monet valvoneet edeltävät yöt, olivat kohtuullisessa hysteriahepulissa. Taideteosten väkertämiseen kun ei voinut keskittyä 24h vuorokaudessa, vaan galleria piti tyhjentää, siivota, juhlia valmistella, pipareita leipoa, painaa logot kenkäpusseihin (vielä kahdesti, sillä ekat parisataa kappaletta painettiin vääränlaisiin pusseihin joista maali irtoili kosketuksesta) jne jne.



Avajaisia edeltävänä kahtena päivänä työt kasattiin esityskuntoon ja asemoitiin oikealle paikalleen, ensin opiskelijoiden toimesta ja sitten professorit tulivat ja siirrättivät kaikki eri kohtiin.. monet taideteokset jouduttiin purkamaan ja taas kokoamaan 3-4 kertaa oikeaa yhdistelmää etsiessä. Onneksi minun rautalankabeibini saattoi olla vain ja ainoastaan siinä huoneessa ja siinä kohdassa johon sen olin suunnitellutkin.



Tässä kuunnellaan professorien arviointia taideteoksista. Minun vauvaani olivat tyytyväisiä, kuulemma siitä näkyi että Tokiossa oleminen inspiroi minua. Sormessa oli hienoja jännitteitä ja ties mitä, sointui hyvin tilaan ja muuta suitsutusta. Pienenä harmituksen aiheena (minulle itselleni) oli se, että kasvattamani idut joiden piti tuoda kontrastia vaaleanpunaiseen muoviin, alkoivat lemuta kuumassa ja kosteassa ullakkokamarissa kertakaikkisen hirveälle, ja ne oli pakko poistaa. Ullakolla oli muutenkin tarpeeksi piinallista, kun noiksi päiväksi osui kunnon hellekausi.



Tässä tämä kaikkein tärkein. Huomatkaa hieno jännite sormessa.



Hienot varjot ei näy kunnolla kuvassa, mutta pimeässä ullakokomerossa pinkki jättibeibi on ihan vaikuttava ilmestys.



Tässä pientä hepulointia, tytöt esittävät japanilaisen ala-asteen jumppaliikkeitä. Monet valvoivat pari päivää putkeen, joten en voinut valitella lyhyiksi jääneitä (viisi-kuusituntisia) yöuniani. Syystä taikka toisesta täkäläisille ei tule tummia silmänalusia joten mikäs siinä valvoessa.



Avajaispäivänä Brutus-nimisen miesten muotilehden toimittaja teki jutun näytelystä, otos oppilaita & proffat poseeraavat.



Avajaistarjoomuksina luonnottoman värisiä keksejä, valkoviiniä, olutta ja kylmää vihreää teetä. Kuvassa myös kenkäpussi, johon vierailijat saavat laittaa kenkänsä galleriakäynnin ajaksi. Kengät jalassa ei tietenkään rymistellä sisään, vaan siellä kuljeskellaan sukkasillaan.



Eteisessä juomapiste, jossa juhlaryhmäläiset tarjoilevat.



Säpinää ja kokkaritunnelmaa.



Väsynyt, helpottunut ja samalla hysteerinen tunnelma. Luokan omat bileet ovat vasta ylihuomenna, varsinaisesti avajaisissa ei vielä rentouduttu.



Huomatkaa luokan puheenjohtajan Takaon paljettipaita. Japanilainen miestenmuoti on erilaista kuin missään ja muotiopiskelijoiden muoti vielä erilaisempaa. Kaikkien muuten piti askarrella avajaisiin asuste omasta teemanumerostaan, tai näin ainakin käsitin, mutta vain minulla killui iso pitsinen "1" ranteessa. En tiedä mikä osa viestistä eksyi käännettäessä...



Pippalot on ohi ja pitäisi vielä siivoilla.

Meidän perheelle osui ihan erityinen lisärasite, kun Japan Railways oli laskenut että paras päivä suorittaa kotijunalinjamme huoltotoimenpiteet oli juuri avajaispäivä. Linja oli siis katkaistu, pääsimme maailman eniten täyteen tupatulla junalla (joku taisi pyörtyäkin)  noin matkan puoliväliin. Musashi-Koganein asemalla oli sellainen hulina ettei edes alennusmyyntien avajaisissa, länsi-Tokion monimiljoonainen väki palloilli pikkuasemalla pölähtäneenä, virkailijat huusivat megafoneihin, kaiuttimista kuulutettiin paria eri viestiä. Harvinaisen sekavaa.  Taksijono oli kilometrin mittainen ja bussijono vielä pidempi. Laskeskeltiin, että ripeintä on kävellä Kokubunjin pyöräparkkiin, jonne ennakolta viisaana oli pysäköinyt pyöräni. Kävelystä tuli pitkä ja rasittava, mutta petiin pääseminen lopulta päälle neljän tunnin matkanteon jälkeen tuntui todella ruhtinaalliselta!


Lopuksi jotain aivan muuta: aitoja tokiolaismisukoita.



Tälläistä on tämän hetken nuorisomuoti! Iso tukka, pienet hameet.