Eilen päätettiin lähteä Shinjukuun katsomaan kirsikankukkapuistoa ja suuren maailman ihmeitä. Ja sen jälkeen Akihabaraan etsimään minulle (Samille) tulostinta.



Shinjuku on yksi Tokion junalinjojen keskusasemista. Ja siellä on aika paljon ihmisiä yhdessä tilassa. Jossain vanhassa matkaoppaassa sanottiin että päivittäin yli kolme miljoonaa ihmistä astuu junaan Shinjukussa. Huhuh, siinä pieniä suomalaisia hirvittää. Viimeksi kun kävimme Japanissa osuimme Shinjukuun pahimpaan kellonaikaan ja silloin huomasin jotain mitä Suomessa harvoin näkee. Olimme laskeutumassa asemakerrokseen liukuportaita pitkin ylätasanteelta ja samaan aikaan alhaalle tuli kahdesta eri portista kahden ruuhkajunan tuomat ihmiset. Ihmiset liikkuivat ristikkäin ja huomasin että niitä ihmisiä on siinä niin helkkarin paljon että niiden liike ylhäältä päin katsottuna aiheuttaa rasterimaisen "moire"-efektin. Kun kaikilla on vielä mustat hiukset niin Shinjukun aseman lattia näytti rasteroidulta aallokolta. Hieman pyörryttävää. No, se oli kulttuurishokki sillä kertaa, nyt emme onneksi liikkuneet ruuhka-aikana. Päästiin perille ja löydettiin oikeat suunnatkin aika helposti.

Lähdettiin lampsimaan puistoa kohti. Matkalla ostettiin semmoiset rapuläystäkepullat kojusta puiston vierestä. Semmoisia pullia kuulemma kuuluu syödä samalla kun katselee kirsikankukkia.





Pullat maistui. Shinjukun puisto on iso alue johon on rakennettu eri teemaisia puutarhoja. Me oikeastaan ehdittiin kiertämään vain japanilaista puistoa, jätettiin "ranskalainen puutarha" väliin. Puisto on niin suuri että sinne mahtuu myös metsän tapaista. Seisoskeltiin sielläkin ja nautiskeltiin. Varsinainen kirsikankukkakausi alkaa olla jo ohi mutta ehdimme näkemään puistossa kuitenkin ihan täydessäkin kukassa olevia puita.





Sakura! Puisto oli japanilaiseen tyyliin viimeisen päälle ihan pirun hieno. Siinä tulee ihmeellinen tunnelma kun puisto itsessään on tosi rauhallinen ja siellä voi viipyillä ja olla ihan kuin ei olisikaan suurkaupungissa, mutta sitten kuitenkin aina puunlatvojen yläpuolella näkyy Shinjukun pilvenpiirtäjät.





Kukkakauden loppuminen näkyy myös yliesteettisenä kirsikankukkasateena. Paikoin maanpinta on kukkien peitossa ja tuulenpuuskat pöllyttävät terälehtiä irti puista.






Tuollaisa kasveja muuten en ole koskaan ennen metsässä nähnyt. Joku kaljusypressi vai mikä se olikaan. Pieni ruma puu?

 



Puistossa sitten vierähtikin puolipäivää ja ylikin. Piirrusteltiin vähän luonnoskirjoihin liikuskeltiin hitaasti ympäriinsä. Seuraavalla kerralla täytyy ottaa kunnon eväät mukaan. Puistot on ihan parhaita paikkoja!






Jees nyt jorinat sikseen, täytyy jatkaa töitä. Akihabarasta ensi kerralla. Laskeskelin tässä että minun täytyy aloittaa ahkerointi about välittömästi että pysyn aikatauluissani. Joka neljäs päivä täytyy olla kuvitus valmis & sen lisäksi muut työt. Semmoiseen aikatauluun mahtuu 1-2 vapaapäivää viikkoon. Tällä viikolla yksi on jo käytetty. Eli hommiin! Hyvää työpäivää sinnekin, Suomi.