(Sami, tästä tuli vähän pitkähkö)
Kaksi arkkitehtiopiskelijaa Musashinon yliopistolta, Misako ja Tamami...
...halusivat viedä meidät Tokion Disney Sea -huvipuistoon. Tai me luultiin alunperin että Disney Sea on jonkinlainen vesieläintarha missä on akvaarioita ja kilpikonnia. Se on kuitenkin "tavallinen" Disney-huvipuisto. Meidän perheellä ei ole aikaisemmin juurikaan ollut intressejä noita Disney Worldeja ja vastaavia kohtaan, ehkä jopa päinvastoin, mutta päätettiin sitten kuiteskin pitää erilainen vapaapäivä. Tamami (silmälasipäinen) on suuri Disney-fani ja hän oli käynyt täällä ennenkin. Meillä ja Misakolla oli eka kerta.
Toi Tokion Disney-maailma jakaantuu kolmeen osaan, on se varsinainen puisto, sitten iso hotellialue ja sitten Disney Sea.
Mikki Hiiri -juna vei meidät portille. Saatiin (minäkin) Tamamin kautta opiskelijahintaiset liput jonka jälkeen astelimme sisään.
Ensimmäinen asia mitä tapahtui oli huimaus siitä että puiston mittakaava oli täysin pökerryttävä.
Puisto on rakennettu ison merialtaan ympärille. Altaan päädyssä on valtava tulivuori, sen edessä pala Espanjaa, vieressä Arielin merenalainen valtakunta ja sen vieressä Aladdinin Arabiaa.
Näihin mennään Venetsian ja satama-alueen läpi joko italialaista rantabulevardia pitkin tai Amerikkalaisen sataman ja sillan yli. Tulivuoren takana on vielä Azteekkien valtakunta ja Jules Vernen sukellusvene-kaivos. Huh huijaa! No, tässä vaiheessa myös selvisi että ei täällä akvaarioita ole. Mutta ei se oikein haitannut.
Kaikki on tehty aivan viimeisen päälle. Tamami halusi viedä meidät ensiksi Indiana Jones -aiheiseen vuoristorataan ja läksimme kävelemään sitten Azteekkien temppeliraunioita kohti. Jokainen yksityiskohta lavasteissa oli mietitty. Kaikki detaljit, siitä lähtien minkälaisella ruuvilla joku aidan lankku on kiinni toisessa, jokaiseen puuhun ja pensaaseen ja valopylvääseen oli huolella rakennettu. Ja mikä allekirjoittaneen mieltä erityisesti lämmitti niin kaikkien kylttien ja lipukkeiden ja opasteiden typografia oli viimeisen päälle tyylinmukaista. Ensimmäisen puolen minuutin aikana oli pakko vaihtaa mielipidettäni Disney-puistoista (se kyllä sitten hiipi myöhemmin takaisin) koska kaikki oli niin julmetun hienoa. Fantasiamaailma oli rakennettu todella valmiiksi silleen että ei tarvinnut enää jäädä mielikuvitukselle tilaa.
Asetuimme temppeliraunioden keskelle jonottamaan sisäänpääsyä vuoristorataan. Ilmoitustaulussa luki että jonotus kestää 40min mikä tuntui pikkaisen pitkältä mutta jonotus itsessään oli suunniteltu tosi mielenkiintoiseksi. Ensin jonotettiin sisään temppeliin, ja se aika kului täysin yksityiskohtia ihaillessa. Sitten jonotettiin sisällä temppelissä, missä käveltiin riippusilloilla, seinät olivat täynnä asianmukaista reliefiä, valot tärisivät tulivuoren purkautuessa ja tunnelma oli mahtavan seikkailullinen. Taustalla soi kokoajan fiilistä lisäävä leffamainen soundtrack.
Sitten kuljettiin pimeän käytävän läpi...
...joka vei Indyn tutkimuskammioon...
...josta sitten pääsi vuoristorataan. "Vuoristorata" itsessään oli samanlainen (pölhö) sisätiloissa menevä juna-ajelu missä muoviukot heiluu, valot välkkyy ja kuuluu kovia ääniä, kuin vastaavat on muuallakin mutta tietysti suhteutettuna paikan mittakaavaan. Ajelu oli aika lyhyt, mutta ihan samperin hauska. Jossain vaiheessa ajavista vaunuista otetaan kuva, ja kuvan saa lunastaa itselleen 1000 jenin korvausta vastaan ajelun päätyttyä.
En mä halunnut kuvaa ostaa joten kuvasin sen. Misako ja Tamami näyttää riemuisilta ja me kyyristellään kauhuissaan!
Käytiin hieman myöhemmin toisen kerran sama Indy-ajelun läpi, ja silloinkin temppelin eri kammioista (joiden läpi jonotetaan) löytyi jatkuvasti uutta hienoa yksityiskohtaa. Esim. nuo pimeän käytävän tuliset naamat (joku turisti tarkasteli niitä kännykän valolla) oli muovailtu viimeisen päälle valmiiksi ja täyteen yksityiskohtia, vaikka niitä ei käytävässä edes näe. Allekirjoittaneen on aivan pakko arvostaa tällaista.
Indyn jälkeen siirryimme matkalle maan keskipisteeseen.
Laskeuduimme paukkuvalla, kuumalla ja sihisevällä painehissillä kilometrien syvyyteen (todennäköisesti vain yhden kerroksen alaspäin)...
...ja siellä jonotimme seuraavaan vuoristorataan joka olikin hieman edellistä villimpi. Siinä jo hieman sieppasi vatsanpohjasta mutta mukavaa menoa silti. Tässä vaiheessa tuntui että tällainenhan tietenkin täytyy huvipuiston suuressa maailmassa olla! Täynnä toistaan mahtavampaa vipstaakia ja pyörrytintä aivan mahtavissa kulisseissa. Mutta niin, sitten aika nopeasti tajusikin (sinänsä harmi) että puisto onkin hieman eri periaatteilla toimiva kuin vaikkapa kotoinen Linnanmäki. Tamami kyseli meiltä että mihinkäs haluttaisiin seuraavaksi. Itse halusin johonkin myrskysimulaattoriin, joka olikin harmi vaan kiinnii juuri sinä päivänä, ja vaihtoehdoksi esitin Kapteeni Nemon merenalaista seikkailua.
Se ei saanut hirmu innostunutta vastaanottoa, mutta välipalan ja kahvien jälkeen käytiin sitten sekin. Tamami sanoi että se on "a little fun" eli "not much". Ja juu se olikin aika laimea. Hienot kulissit kylläkin taas.
Tuossa on jättiläislonkeroeliön silmä!
Nautiluksen jälkeen taas tuumittiin että mitä seuraavaksi. Halusin Harrison Hightowerin kauhujen taloon mutta Misako ja Tamami eivät yhtään halunneet joten fiilisteltiin siinä sitten ympäri puistoa. Tässä vaiheessa tosiaan alkoi tajuamaan että täällä oikeastaan ei olekaan varsinaisia huvipuistovehkeitä kuin muutama. Kaikki paikat ovat aivan täynnä, mutta suurin osa niistä on Disney-myymälöitä jotka on profiloitu kunkin alueen mukaan, sekä niiden vieressä olevia kahviloita ja ravintoloita. Lisäksi tuli mieleen tunne siitä että jos saa eteensä mahtavan karkkipussin, ja ahmii siitä kourallisia(!!) niin hetken päästä ei hirveästi enää tee mieli makeaa vaan enemmänkin jotain näkkileipää.
Käytiin vielä tuommoisella tosi kummallisella vesiajelulla...
...jossa pienet kahdenistuttavat donitsit kulkivat jonkinlaista reittiä pitkin 10cm syvässä vedessä. Ja sitten näköala-ajelulla pienessä punaisessa junassa. Näköala-ajelu olikin valitettavasti aivan lyhyt kiskonpätkä jossa ei ehtinyt oikein kuin istumaan penkille ja nousemaan ylös. Luulimme siis että juna kiertää koko puiston. Tämä sama toistui muissakin vastaavissa, sekä Steam Boat Williessä sekä maailman ihmeellisimmässä ja laimeimmassa gondoli-ajelussa pienois-Venetsiassa. Misako suurena Italia-fanina halusi ehdottomasti gondoloimaan ja siinä viimeistään alkoi jo ensi-ihastus karisemaan.
Olihan se tietysti hienosti outoa. Japanilaispoika joka meitä meloi pienen ympyrän verran lauloi "Santa Ruciaa" pätkän...
...pysäytti veneen hetken päästä allasalueen reunaan ja ilmoitti että tässä on hyvä photo-spot, (puistossa todellakin muuallakin oli siis merkittynä että mikä on hyvä photo-spot, ettei vaan vahingossa ota kuvaa jostain tylsästä paikasta, huh) odotteli sitten että ihmiset ottivat kuvia ja meloi takaisin. Tässä vaiheessa tuli ähky siitä miten mielettömän keskiverron turvalliseksi kaikki oli puistossa tehty, ja myös hieman outo oli siitä että ilmeisestikin puistoon tultiin viettämään aikaa enemmänkin vaan oleskelemaan, ei niinkään pyörimään huvipuistolaitteissa. Puistossa voi kätevästi viettää aikaa kerralla Espanjassa, Arabien satumaassa, Italiassa jne. Ja allekirjoittaneen mielestä se alkoi tuntumaan oudolta.
Jos näiden valtavien valerakennelmien sisällä olisi ollut jotain huvipuistolaitteita olisin ollut 100% myyty, mutta nyt nämä muoviset feikkimaailmat kävivät vähän kummallisiksi. Tamami on paikan suuri fani ja hänelle tämä oli yhdestoista kerta kun hän kävi täällä. Koitin ymmärtää mitä hän täällä aina tekee (kun Tamami ei ollut Indy-radan lisäksi oikein innostunut mistään laitteista) enkä oikein sitten koskaan tajunnut.
Välillä oleskelun sitten rikkoo joku ohjelmanumero, tässä esim Tiku ja Taku ruiskuttavat vettä ihmisten päälle ja disco soi.
No, me sitten muiden tavoin käytiin välillä syömässä ja vaan "oleskeltiin" eri paikoissa.
Arielin maailma sisältä ja ulkoa.
Täytyy edelleen painottaa sitä että eri tilat olivat aivan mielettömän hienoja. Että kyllä puistossa silleen silmä viihtyi.
Tässä oppaamme nojailevat merenalaisen kuilun partaalla.
Ilta alkoi jo hieman hämärtymään. Minä välistä vihjailin että jos kuitenkin käytäisiin kummitusjunassa mutta täällä vallitsee aina outo hitaus porukassa liikkuessa päätöksen teossa. Kun jos olisi Suomessa, voisi sanoa että "hei, minä käyn tuolla, odotelkaa jossain tai keksikää muuta, soitellaan kun ollaan valmiita", mutta täällä se ei jotenkin vaan mitenkään onnistu. Tätä on hankala selittää.
Tamami kysyi sitten että haluttaisiinko mennä vuoristorataan joka menee 360 astetta ympäri (emme tienneet että täällä on sellainenkin) ja Rinna läksi sinne sitten Tamamin kanssa. Allekirjoittaneella alkoi jo hieman helle ja jäätelönsyöminen painamaan ja en halunnutkaan enää täysvartalokieputusta. Jäin Misakon kanssa odottelemaan, hän ei myöskään kaivannut vuoristorataan.
Rinna tykkäsi meiningeistä ja lähdettiin sitten etsimään illallispaikkaa. Tarkoituksena oli ehtiä katsomaan klo 21 alkava jonkinlainen show. Mentiin Hightowerin kummitustalon ohi...
...ja päätin että tuon väliinjättäminen kyllä harmittaa ja parasta siis vaan mennä. Saatiin sovittua että minä & Rinna käydään vielä tuolla ja oppaamme puuhailevat silläaikaa omiaan. Tilanne jäi jotenkin ihan vähän epäselväksi että ikäänkuin meille koitettaisiin sanoa jotain (se on täällä yleinen tunne) mutta ei tajuttu mitä. No, se taisi liittyä siihen että emme ymmärtäneet kuinka hitaasti kummitustalon kierros menee, ja syötyämme emme enää ehtineetkään juuri siihen ilta-showiin. Eli taas mokasin!! Heh, no se on täällä helppoa eikä semmoinen jaksa edes harmittaa.
Harrisonin kummitustalo ei muuten ollutkaan mikään kummitusjuna vaan semmoinen kaamea hissi mikä menee ylösalas valtavalla vauhdilla ja nostaa suolet korviin ja laskee aivot varpaisiin. Se olisi ehkä sittenkin pitänyt jättää väliin!
Menimme sitten syömään ankeriasta.
Ja koska myöhästyttiin suunnitellusta esityksestä niin mentiin sitten illan viimeiseen, "Bon Fire"-nimiseen arabispektaakkeliin!
Disneyland after dark:
Vaimo Venetsiassa:
Misako ja Tamami ja lentokone. Hanedan kenttä on puiston lähellä niin ilmassa lentelee koneita jatkuvasti.
Tuo on pelottava asia. (Ilmeisesti valtavan suosittu) hotelli keskellä puistoa. Njaa, yöpyminen tuolla ei taida kuitenkaan olla meidän perheen suunnitelmissa. Ikkunoista näkyy ihmisiä jotka vilkuttavat.
Bon Fire! Tämä oli jälleen yksi uusi hämmästyttävä elämys. Siihen on hankala suhtautua millään muulla tavalla kuin kuvittelemalla koko tilanteen Bollywood-tanssikohtaukseksi. Hirmuinen meininki, Minni Hiiri-arabiprinsessa, musiikit valtavan lujalla (eikä kovinkaan kaukana Bollymusasta) ja yleisökoreografiaa.
Spektaakkeli päättyi lumisateeseen.
Rinna tietenkin vanhana Bollywood-fanina tanssi muiden lailla mukana, minä tyydyin seisomaan monttu auki haukkoen kalamaisesti henkeä. Kokemus oli... mielenkiintoinen... ja ihan hauskakin!
Tämän rypistyksen jälkeen puistoa alettiinkin jo sulkemaan. Käytiin vielä yhdessä matkamuistomyymälässä ja poistuttiin takaisin Mikki Hiiri-junaan. Päivä oli tosi hauska ja vähintäänkin mielenkiintoinen. Puisto on tosiaan mielettömän hieno. Jos jollakin on ylimääräistä rahaa ja aikaa matkustelun aikana niin suosittelen että käy täällä pyörähtämässä. Parhaan kokemuksen todennäköisesti saisi siten käy isot laitteet läpi ja poistuu paikalta ennen uutuudenviehätyksen katoamista. Ja hommaan täytyy tietenkin suhtautua tietyllä tavalla. Ei tällaiseen paikka voi tulla alvaraaltoilemaan ja vikisemään että tämä on vähän "kitsch". Mutta kuitenkin meitä hieman oudoksutti Tamamin ja Misagon täydellisen vilpitön suhtautuminen paikkaan. Ei mitään ironiaa, ei minkäänlaista camp-asennetta. Me ei ihan siihen pystytty.
Puisto on rakennettu kuusi vuotta sitten. Disneyhän oli muutama vuosi takaperin Japanissa todella epäsuosittu. Niin kai muuallakin. Nyt kuitenkin, ilmeisesti aika paljon taannoisen Lilo & Stitch -leffan myötä, suosio on Japanissa aika huipussaan. L & S ovat hahmoina aivan mielettömän suosittuja, mihinkään ei voi mennä että ei näkisi niitä milloin missäkin muodossa.
Vaihdettiin Mikki Hiiri-juna meidän tavalliseen Chuo-linjaan mutta matkustajien seassa näkyi hauskasti paljon Disney-aiheisilla irtokorvilla varustautuneita paikallisia.
Kommentit