Mitäs muuta onkaan tapahtunut? Koettiin ensimmäinen maanjäristys. Ihan tosi tosi pieni mutta silti en välttämättä kaipaa sitä fiilistelyä uudestaan. Eipä siinä ehtinyt muuta tapahtumaan kuin että pöytä alkoi vähän nuljuamaan tietokoneen alla ja tuntui ihan kuin olisi asunut kumitalossa. Todettiin Rinnan kanssa että tämä nyt varmaan sitten on maanjäristys ja pitäisi varmaan avata ovi. Ei sitä kestänyt kuin alle kymmenen sekuntia mutta jotenkin ei sitten illalla tullut uni silmään. Eipä tuohon(kaan) ole suomalainen tottunut.

Japaninkielestä on löytynyt yksi hauska puoli lisää. Japanilaiset ovat niin tavattoman kohteliaita ja sehän me jo tiedettiinkin että esim. kysymyslausetta ei kannata muodostaa niin että siihen voi vastata "ei", kun japanilaiset kohteliaana kansana ei koskaan sano "ei. Vaikka oikea vastaus olisikin "ei". Niin että jos esim kaupassa kysyy "onko tomaatteja?" niin siihen vastataan että "vähän". Se siis tarkoittaa ei. Itsehän voisin suomalaisena puolestani vastata siihen että "no en minä niitä paljoa tarvitsekaan". Sama "vähän" voi tarkoittaa myös että "ei saa tulla, hetki vielä".

Juu ja kävin parturissa (siis Sami). Hieman jännitti mutta lopputulos oli ihan OK. Ainahan sitä Suomessakin suhtautuu parturissa käymiseen pienellä pelolla. Nuori kaveri puhui ihan hyvää englantia eikä siinä tapahtunut liikaa yllätyksiä. Pienenä erona Suomeen oli se että siinä vaiheessa kun olin jo lähdössä pois parturituolista niin parturi pesikin tukan uudestaan, hieroi päätä semmoisen turpean kankaan läpi, hieroi niskoja ja sitten - tämä tuntui hieman oudolta - läpsytteli päätä sormilla. Sain vielä ensikertalaisen alennuksen eli koko huvitus oli aika lailla halvempaa kuin kotimaassa.

Asiasta toiseen, piru vieköön täällä on inhottavia ötököitä! Ja paljon. Ei tule (enää) mieleenkään pitää öisin ikkunaa auki. Alkaa nurkissa rapisemaan. Uh.

Täällä on tosi hienoja puistoja ihan joka paikassa. Sää ei ollut niin hieno mutta puisto oli.







Joku perhe täällä asusteli 70-luvulle saakka. Ihan mukava piha.