Käytiin katsomassa O-nest nimisellä Shibuyalaisella rokkiklubilla vanhaa tyttöpunkpop-klassikkobändiä Shonen Knifeä. Olihan se ihan hauskaa ja aika liikuttavaa. En tiedä moniko lavalla olijoista oli alkuperäisjäseniä mutta ainaskin yksi. Loput saattoi olla sen tyttäriä. Tuolla ne soittaa (vaikka ei se kuvassa näy)!

 

Sushi sushi sushi bar!

Osa biiseistä oli vanhoja tuttuja klassikoita ja osa tuntemattomia, kaikissa kuitenkin on about samat soinnut ja lähes kaikissa lauletaan ruuasta niin eipä sillä niin väliä. Hyvä meno. Yleisökin oli symppistä.

Kakkosakti oli japanilainen Bloodthirsty Butchers, ihan ok taidemeteliä mutta jouduttiin silti lähtemään kesken keikan pois koska aamulla täytyi olla virkeänä kun silloin mentiin Rinnan stipendinjako-tilaisuuteen Tokion bisnesalueelle. Huh, se oli kyllä huh ja huh. Siitä kerrotaan seuraavaksi kun pulssi laskee ja psyyke tasaantuu.

Jos muuten sattuu olemaan Japanissa ja tekee mieli johonkin keikalle niin liput todellakin kannattaa ostaa etukäteen. Se ei välttämättä ole helppoa mutta taloudellisesti se kannattaa. Me etsittiin lippupisteitä puolet perjantaipäivästä ja sitten kun vihdoin löydettiin niin ennakkoliput olivat jo loppuunmyyneet. Ennakkolippu oli n. 600 jeniä halvempi ja siihen olisi kuulunut myös ilmaisia juomia. Me mentiin kuitenkin!

Ai niin, tästä Revon Ville varmaan innostuu (terveisiä). Kun tultiin keikalta niin mentiin hakemaan pyörät meidän kotiaseman fillariparkkihallista. Parkki toimii siis samalla tavalla kuin autoparkitkin, sisään viedessä automaatti antaa lipun joka maksetaan samalla kun pyörä tuodaan ulos. Minä sitten menin ja painoin (etusormella!) lippuautomaatin nappia ja maksoin omani, jonka jälkeen automaatti vaan ihan itsekseen hajosi. Eipä se enää huolinut Rinnan eikä kenenkään muun lippua. Kello oli jo puoltayötä eli ei siellä ollut enää ketään töissä. Siihen sitten alkoi automaatille muodostumaan jonoa ja ihmiset soittelivat joihinkin huoltonumeroihin mutta eipä missään vastattu. Puljailtiin vartti kunnes joku keksi koittaa jossain muualla olevaa lippuautomaattia. Se sitten toimi ja kaikki pääsivät onnellisesti ulos. Paitsi minä. Portti pysyi kiinni ja jotain se automaatti pupatti japaniksi ja meinasin alkaa jo hieman ärtymään. Onneksi paikalle taas tuli joku paikallinen joka taas soitti johonkin huoltonumeroon ja kertoi että "he yrittävät avata portin". Portti sitten kohta aukesikin ja sitten päästiin fillaroimaan kotia. Huh. Minä ja sähkölaitteet. Nou nou. Onneksi täällä on tosi ystävällisiä ihmisiä.

Tässä vielä kuva pyörien sakkolapuista:



Siinä on kellonaika ja pyörän rekisterinumero ja sitten jotain muuta. Ilmeisesti keltainen lappu on ensimmäinen sakko ja punainen toinen sakko jos pyörää ei ole vielä siirretty. Sen jälkeen se sitten kai viedään pyörien vankilaan josta sen saa lunastaa rahalla, häpeän kanssa.