vaikka Sami jo kerkesi julistaa alennusmyynnit loppuneiksi, tänään oli vielä yksien hullujenpäivien avajaiset. Harajukun nuorisomuotipop-tavaratalo LaForet avasi yhdeksältä aamulla ovensa alekävijöille, ja vissiin siellä oli jono pihalla ja kilpajuoksu vaaterekkien luokse, mutta se nyt jäi näkemättä kun en jaksanut vääntäytyä tarpeeksi aikaisin petistä (Rinna siis täällä raportoi). Puoli kymmeneksi kuitenkin kerkisin paikalle ihmettelemään kulutusjuhlaa (ja mitä nyt ihan vähäisen siihen osallistumaankin).



Tuo sinivihreä pullistuma on LaForetin alejulkisivu.




Tuossa ihan vasemmassa nurkassa näkyy myyjä ja kiljumista helpottava paperitötterö. Niillä paroilla on kyl huomenna äänijänteet hellänä.

Tämän jälkeen ei tosiaan Helsingin jouluruuhkat tunnu miltään, tuolla tungoksessa joutui sellaiseen linkoukseen että hyvä kun kaikki jäsenet ovat tallella. Myyjä kailottivat megafoneihin "yasui, yasui!!" --> "halpaa halpaa!", taustamusiikkien volat oli vedetty täysille ja käytävillä kuljeskeli vielä jotain rummunlyöjiä, huitojia ja ekstrakiljujia luomassa lisää hysteriaa. Moniin kauppoihin oli lippusiimoilla ja aidoilla eristetyt jonotustilat, joista päästettiin aina parin-kolmenkymmenen asiakkaan satsi kerralla sisään, ja sitten kaikki kerralla kassan kautta ulos & uudet tilalle.

Kympiltä tapasin kauppakeskuksen edessä serkkuni & 2 kaveria. Japanin talous kukoistaa nyt erityisen rehevästi kiitos suomieurojen. Välillä virkistäydyttiin Tenya-tempuraketjun friteerauksilla ja suklaa-kerma-mansikka-toffee-pähkinä-kräämi-täytteisillä krepeillä.



Minkäs sitä nyt valitsisi..




Nuo joutuivat ostamaan kärryt kun ostokset kävivät liian painaviksi!! Hihhih! Kuvassa siis serkkuni Anna.




Nämä hiipparit soittivat pilipalipimputusta kauppakeskusksen ovella.

Minä olen siis jo ikäänkuin kesälomalla, vaikka teoriassa loma alkaa vasta viikon päästä. Näyttelyn loppumisen kunniaksi käytiin luokan kanssa syömässä Kichijojissa hienossa japanilaisravintolassa. Oli ihan mahtavaa syödä pitkästä aikaa lämmintä ruokaa, kun kiireitten takia olen pari viikkoa popsinut vain naapurikaupan purkkisalaattia (vaikka se sinänsä hyvä eines onkin). Tunnelma oli helpottunut ja riehakas.



Seuraavana päivänä oltiin tosin melko happamissa fiiliksissä, kun osaston assistentti kielsi ketään enää koskaan käyttämästä tulostushuonetta tai lainaamasta mitään yliopiston välineistöä (jotkut eivät olleet palauttaneet lainaamiaan kapistuksia ajoissa). Aika ikävä tilanne johti luokan sisäiseen kriisiin, kun asiansa ja muidenkin asiat hoitavat tunnolliset tytöt kärttyyntyivät parille vähän turhan leppoisasti asioihin suhtautuvalle pojalle. Onneksi en osaa japania edelleenkään kovin hyvin.

Joku keksi, että itse-kurinpidollisena toimena luokka yhdessä siivoaisi koko koulun. Erika-tutor oli vähän sitä mieltä, että jos hän olisi minä niin hän ei kyllä osallistuisi mokomaan hölmöyteen. Minä kuitenkin kilttinä tyttönä ilmestyin koululle sovittuun aikaan yhdeksältä aamulla. Loppujen lopuksi kriisi lientyi kun koko luokka (minä mukana) esitti kumartavan yhteisanteeksipyynnön sekä yksityiset pahoittelupuheet assistentille (todella onnekasta että japanintaitoni ei veny tuollaiseen, muutenkin oli jo tarpeeksi vaivaannuttavaa). Siivous päätettiin jättää väliin.