Heti hääpäivän jälkeen oli toiset kemut, luokkani piti minulle tervetuliaisillan! Sami pakersi kotona jonkun kuvituksen kanssa kun minä matkustin naapuriasemalle Kokoubunjiin. Kokubunjissa luokkakaverit johdattivat minut pikkuruiselle sivukujalle ja noin 150 cm korkeasta kyltittömästä ovesta ihan huippumahtavaan pieneen japanilaiseen ravintolaan! Paikassa oli vain kaksi pöytää (tosin kumpainenkin aika isolle seurueelle tarkoitettuja) ja liikeideana tarjoilla seuruesyötäviä herkkuja ja jos jonkinlaisia juomia. Ilta kului rattoisasti hölpötellen ja japanilaisia perinneherkkuja maistellen - vähän tuntemattomampia lajeja kuin sushi! Oli ainakin jotain suolaista soppaa, tosi hyvää kuitenkin, salaattia, tikussa käristettyjä valkosipulin varsia,  sashimia ja loppuhuipennuksena suklaakakku jonka päälle oli pursotettu "Rinna & Sami".




Tässä opiskelijatutorini Erika ja luokan puheenjohtaja Takao!

Erika tänään kehuskeli nukkuneensa ihanat pitkät ja virkistävät yöunet, peräti hurjat 7 tuntia! Kun kerroin että Suomessa nukun 8 tuntia lähes joka yö, E oli aivan ihmeissään (en sitten ilennyt sanoa että jet lagin ja ties minkä henkisen rasituksen takia olen täällä Japanissa nukkunut sellaisia kymmentuntisia öitä). Ajatus "8 tuntia työtä - 8tuntia unta - 8 tuntia vapaa-aikaa" aiheutti kikatuskohtauksen.

Opinnoissa alkaa vihdoin tahti tiivistyä, tällä viikolla on ollut jo peräti kiirekin. Piti tehdä portfolio näyttelyideasta, aikaa pari päivää, joista toinen meni kännykän ja Samin parturin metsästämiseen Shibuyasta ja toinen kangasmessuilla Odaibassa. Odaiba on merestä valloitettu täyttömaa, jonne pääsee yksiraiteisella liukujunalla ja rakennukset ovat suuria ja kummallisen muotoisia.



Lopuksi todiste siitä että Tokiossa ei tarvitse ainakaan syömällä köyhtyä. Huippuherkullinen nuudeliateria tofupaistikkaalla 500 yen (noin 3 e), ruokaa niin paljon että napa vaan soi jos koko annoksen ahtaa sisäänsä!



Ja tämä halpa herkku siis Tokion suurimman messukeskuksen piharavintolassa.