(Rinna)  Eilen lauantaina kävin muotiosaston lomanpäätösjuhlissa Shibuyassa. Paikalla oli oma luokkani, kolmoset ja professorit. Täällä kun ravintoloissa syöminen on halpaa tai siis niitä löytyy jokaisen tulotasolle sopiva, ja lisäksi asunnot ovat pieniä, kotibileitä ei oikein tunneta ja luokankin juhlat pidetään aina jossain ravintolassa (jouduin muuten johonkin kulturien väliseen äimänkäen suohon kun koitin selittää mitä kotibileissä syödään). Tällä kertaa paikaksi oli valittu izakaya, jonka pöytiin oli upotettu grillit.

Illallinen aloitettiin herkullisella raa'alla maksalla. Nam! Itseasiassa maksa oli yllättävän hyvää, sitä oli maustettu jollain suolakastikkeella. Olisin ehkä kuitenkin mieluiten tyytynyt vaan yhteen maistiaiseen, mutta istuin professorien vieressä jotka tuputtivat minulle herkkuja. Täällä on muuten alkanut Fashion Week, ja utelin että käykö Patrick Ryan -sensei muotinäytöksissä. Ei kuulemma missään tapauksessa, Fashion Week on mauton ja tylsä ja täynnä huomionkipeitä tyyppejä. Kutsuja tulee sankokaupalla ja hän heittää ne kaikki avaamatta roskiin! Minkä jälkeen professori lähti ravintolan ovelle tervehtimään vasta saapunutta Amano-senseitä enkä ehtinyt pyytää paria kutsua sieltä roskiksesta itselleni. Yhyy! Kyllä minua vaan kiinnostaisi tylsä ja mautonkin tokiolainen muotinäytös!



Sitten jatkettiin kalalla. Kun tarjoilija toi raa'at silakat pöytään, säikähdin että ne pitää syödä sellaisenaan, mutta onneksi ne grillattiin. Muutaman sienen lisäksi ritilällä käristettiin lihaa. Ruokaa kannettiin pöytään loppumattomana virtana, sitä ei mistään listasta tilata vaan joka pöytään tuodaan samat lajit samaan aikaan. Izakayan lihaisat herkut ja ilmeisesti rajoittamaton alkoholitarjoilu maksoi könttäsumman 3000 jeniä per nenä, eli parikuymmentä euroa.

Kävipäs muuten ilmi etteivät luokkatoverini mitään pyhimyksiä ole koulutöiden suhteen, maanantaina ensimmäisenä koulupäivänä pitäisi esitellä lopputyön idea ja aika moni tunnusti ettei mitään ole vielä. No onhan tässä koko sunnuntai aikaa! Toisekseen Japancreation-tiimini tunnusti minulle, ettei Yamagatan tekstiilitehdasreissusta tule mitään, sillä muuan luokkalaiseni unohti soittaa asiaa organisoivalle henkilölle ja kaikki meni puihin. Proffat eivät kylläkään taida olla ihan selvillä tästä, koska he kyllä hehkuttivat tulevan reissun mielenkiintoisuutta... uuh. Jossain vaiheessa suunnitelmien muutos varmaankin selviää kaikille asianosaisille!

Kun vatsa pinkeänä poistuttiin juhlien loputtua Shibuyan bilelauantaihin, joku keksi että lähdetään vielä jatkoille. Osa opiskelijoista lähti kotiin (keksimään lopputyöideaa?) ja professoritkin hajaantuivat, mutta parikymmentä tyyppiä seurasi luokan puheenjohtajaa Takaota toiseen, edellistä popimpaan ja halvempaan raflaan jonkin bailukompleksin kuudenteen kerrokseen. Tällä kertaa osallistujilta kerättiin 1000 jeniä, jolla sai juoman ja jälleen loputtoman määrän erilaisia pieniä naposteltavia. Pöytään tuotiin paistettuja perunoita, friteerattuja pikkukaloja, pitsaa, höyrytettyjä vihreitä soijapapuja, salaattia ja katkarapuraksuja dippikastikkeella, ja lisääkin olisi varmaan tuotu jos ei lopulta olisi ollut pakko lähteä viimeisiä metroja kiinnijuoksemaan.



Kolmasluokkalaiset & minä.

Tässä vielä yönäkymä Shinjukusta meidän "oman" metrouloskäynnin läheltä.