Kaksi tyttöä jotka tapasimme aikaisemmin International partyissä kutsuivat porukkaa kasaan okonomiyakille. Sehän sopi meille, oli sentään vappupäivä. Okonomiyaki on sellainen pizzan ja munakkaan japanilainen risteytys. Siis (itse)paistettava taikina johon sotketaan kaikenlaista. Menimme sekalaisen seurakunnan kanssa semmoiseen perinteiseen japanilaiseen kuppilaan (olimme käyneet samassa paikassa aikaisemminkin) jota pitää mahtavan vihainen vanha japanilaisrouva. Emäntä on sen verran pelottava että sinne ei ehkä ilman paikallisia uskaltaisikaan, mutta tilana se on erinomaisen viihtyisä ja siellä sitten tosiaankin voi paistaa tuota okonomiyakia. (Kuvassa hymyää toinen noista tytöistä, Sae.)



Kuppilassa on pieni erillinen huone missä on kahdeksan isoa kaasulevyä jonka ympärille seurue sitten asettuu.



Levyjen ympärille kasatan kaikenlaista ruoka-ainetta ja sitten kulhot joissa on valmiina ainekset okonomiyakiin. Kulhot sotketaan ja vatkataan ja sitten sisältö kaadetaan levylle.



Sitten paistellaan mönttiä ja siitä tulee tuollainen:



Herkullista! Oishii! Levyillä voi sitten paistaa kaikenlaista muutakin, nuudelista natto-mössöön.



Aivan loistava tapa viettää iltaa. Siinä voi samalla puuhailla ja syödä ja juoda. We like!



Eksoottisena lisänä talon vihainen emäntä kävi aina silloin tällöin puhisemassa ja hääräämässä huoneessa jotain. Ja todellakin - aivan kuten vihaiset talojen emännät kungfu-leffoissa - läiski asiakkaita päähän ohi mennessään samalla kun komenteli jotain! Ei tosin meitä vaan paikallisia tuttaviamme. Eivätkä he olleet siitä mitenkään moksiskaan, naureskelivat vaan. Outo maa. Oudot tavat.