Toisena aamuna aamupala oli ihan yhtä hyvä ja elegantisti aseteltu kuin edellisenäkin, kuvaa ei ole mutta taas monta pientä kippoa pieniä herkkujuttuja, keittoa ja riisiä. Me vähän kämmäiltiin ja laitettiin vahingossa riisi keittokulhoon, ja sitten piti vaihtaa riisit takasin riisikeittimeen ja hankkia puhdas keittokulho. Tarkkaa puuhaa. Ensin vähän kummastelin itsekseni että onko se nyt niin tarkkaa, kuppi kun kuppi, mutta ehkä Suomessakin joku tulisi korjaamaan jos laittaisi keiton kahvikuppiin ja kahvin keittokulhoon.
Pakattiin tavarat, hyvästeltiin Fumiko-san (jazz-muusikkoisukki puuttuu kuvasta)...
... ja ryokanin pitäjät, ja saatiin matkamuistoiksi viuhka ja nenäliinakotelot. Vinkki matkalaisille: aina pitää olla mukana jotain pientä lahjaa, koska täällä sellaisia vaihdetaan vähän väliä. Me ollaan nyt lahjavelassa Naran ryokaniin!
Tässä isäntäpariskunta ja räksyttävä Sakura-chan.
Tässä meidän viimeinen poseeraus ryokanin ulko-ovella.
Fumikon perhe oli suositellut Horyujin temppelialuetta parinkymmenen minuutin junamatkan päässä hienona ja mahdollisesti vuorituulen viilentämänä kohteena, joten sinne tähdättiin. Ensin jätimme matkatavarat Naran paikalllisjunalinjan asemalle, jota turisti-infon rouva suositti paljon kätevämpänä kuin Naran päärautatieaseman matkatavaralokeroita. Käveltiin sitten kohti Naran pääreutatieasemaa, kun vastaan tuli nettikahvila. Käytiin siellä varaamassa spontaanisti huone Kiotosta illaksi. Olin aika skeptinen että noinkohan onnistuu keskellä suosituinta lomakautta, mutta kai se lomakausi sitten on lopuillaan kun ei ollut mitään ongelmaa.
Lämpötila oli taas riemastuttava, 30 vuoden kuumimmat helteet..
... jolloin kuumajoogakeskus"Lavaan" voi mennä vilvoittelemaan!
Tuli keskipäivänälkä, ja ahmaistiin nuudelit autenttissessa kansanruokalassa. Kylmät soomen-nuudelit jääpalojen ja kurkunviipaleiden kanssa on huippu kesäruoka, ennen en ymmärtänyt kylmien nuudeleiden päälle mutta nyt olen fani! Neljänkympin kuumuudessa kuuman ruuan syöminen tuntuu hulluudelta (vaikka mies tuossa puputtaakin kuumaa udonia kitsune-tofupaistikkaalla), vaikka japanilaiset ravintolat ja muut sisätilat onkin viilennetty kylmäkellareiksi. Ainoa mitä tekee mieli on salaatti, sushi tai sitten ihana jääsoomen.
*****(Samin huomio!)Toi ilmastointilaitepolitiikka on meidän mielestä täällä kyllä vähän pöljää. Kun jos ulkona on noin kuuma niin eihän nyt ole mitään ihmeen järkeä viilentää sisätilaa johonkin +18 asteeseen. Ei näin ole siis kaikkialla mutta esim. Shinkansenin odotustila oli niin kylmä että mukavampaa oli olla ulkona. Jotkut ravintolat ovat myös niin kylmiä että miltei joutuu välistä käydä lämmittelemässä pihalla. Njaa-a. Ja sitten joutuu kohta palaamaan vilvoittelemaan sisälle. Kummaa ravaamista.*****
Horyujin alueelle pääsee bussilla, jonka päätepysäkiltä on 5 minuutin kävely nähtävyyksiin, tai junalla, jolloin asemalta on parhaassa tapauksessa 20 minuutin kävely. Nähtiin sitten omakohtaisesti japanilainen pikkukaupunki hyvin suomalaismallisine marketteineen (mm. Shimotsuma Monogatari-elokuvassa mollattu Jusco, paikallinen Prisma tai sinnepäin).
Edettiin taas eläkeläisvauhtia ja piirreltiin. Horyujissa on maailman vanhimmat edelleen pystyssä olevat puurakennukset ja vitivalkoiseksi kalkitut seinät joihin ei saa koskea tai jää hikisiä sormenjälkiä. Erinomaisen hienon näköistä ja esteettistä, katoilla irvisteleviä savidemoneita ja noin puolitoista metriä leveästä puunrungosta veistetyt ovet! Enpäs tiedä mistä enää nykyään löytyisi niin jykeviä puita. Ulkona sai kuvata ja piirustaa, sisätiloissa taas ei.
Tästä puusta ei ollut mitään tietoa, mutta näyttäisi olevan yhtä vanha kuin koko temppelialue, eli reilusti yli tuhat vuotta.
Jatkuu...
Kommentit