Rinnan perhe tuli visiitille!

Vietimme ensin juhannusviikonlopun Kiotossa, ja juhlistimme samalla Rinnan vanhempien 30-vuotishääpäivää. Sen jälkeen oli vielä luvassa muutama päivä kiertelyä Tokiossa.

Mäkiset junailivat itsensä Kiotoon suoraan Tokion lentokentältä, minä ja Rinna tultiin perässä Shinkansenilla, japanilaisella luotijunalla joka taittaa tuon 500km matkan noin kahdessa tunnissa. Shinkansen on mahtava tapa matkustaa pitempiä välejä jos ei ole aikaa matkustusfiilistelyyn. (Hinta tosin on myös aika mahtava. Toisaalta tunnelma on kuin olisi lentokoneessa. Jos haluaa matkustella ripeästi ja on mahdollisuus käyttää pikkaisen ylimääräistä rahaa niin suosittelemme mieluusti!!) 

Aloitettiin matka kuuluisilla junalounailla, ostettiin bentot asemalta ja sitten vaan ruokailemaan.


Tässä kuvassa Riitan bentoboksin sisältö:


Saavuttiin Kiotoon joskus iltaisella ja sitten lähdettiin etsimään meidän ryokania. Törmättiinkin sitten matkalla liikennevaloissa Rinnan vanhempiin! Ryokan on siis paikallinen majatalo, hieman hotellia eksoottisempi, yleensä majatalon pitäjän kodin yhteydessä oleva yöpymispaikka. Ryokaneissa noudatetaan mm. perinteisiä kenkäsääntöjä, kengät jätetään ulos, sisällä tossutellaan, tossut jätetään oman huoneen ulkopuolelle ja vessoihin on omat tossut. Kylpy ja peseytymistilat, kuten myös vessat ovat yhteisiä.

Ehdittiin vielä vaihtaa kuulumiset ja juoda iltateet Mäkisten kanssa ennen futonille menoa.


Futonilla nukkuu ihan parhaiten ja muutenkin tuossa perinteisessä huoneratkaisussa on jotain ihan tosi rauhoittavaa. Lattialla istuminenkin on mukavaa. (Varsinkin kun minulla on kumipolvet jotka ei häiriinny perinteisestä japanilaisesta istumisasennosta.)

Tässä vaimo laittaa tukkaa.


Helka ja Riitta menossa kylpyhuoneeseen.


Lähdettiin sitten (länsimaisen) aamiaisen jälkeen kohti nähtävyyksiä. Tarkoitus oli nähdä mahdollisimman moni temppeli lyhyen viikonlopun aikana, ja ihan hyvin me siinä onnistuttiin. Päivä oli suht lämmin, ei sadetta mutta ei myöskään hiostavaa kosteutta. Eli varsin miellyttävää.



Ensimmäinen kohde oli Rokuon-jin temppelialue.



Hauskana lisukkeena saatiin mukaamme temppelipuiston portilta neljä innokasta paikallista englanninkielen opiskelijaa. He kierrättivät meitä alueen läpi ja kertoivat milloin mitäkin alueen eri kohteista. Ihan symppiksiä tyyppejä!



Tässä liuta turistikuvia:





Tää oli perinteinen "heitä Buddhaa lantilla ja toivo", en osunut.


Rouva ja päivänvarjo. Naiset käyttävät ahkerasti päivänvarjoa ja viuhkaa. Hyvänä puolena täällä on että miehetkin käyttävät viuhkaa! Lämpötila kun on aika tasaisesti päälle kolmenkymmenen niin se helpottaa hieman arkielämää.


Sammal on täällä kovin arvostettua! Se on hieno homma. Kannatamme sammalta. Kuulemma kun japanilaiset käy Suomessa niin he ihastelevat sammalta.




Sitten lähdettiin kohti kuuluisaa kivipuutarhaa. Meikäläinen posmottaa sillalla.



Syötiin välillä, nuudelia ja tempuraa tietysti. Oltiin varoiteltu tulevia vieraita etukäteen että kannattaa opetella syömään puikoilla. Hyvin se sujui!



Rouva Saramäki patsastelee portailla.


Karpit (taas) vaanii!





Siellä..?


Täällä..?


Vai tuolla..?


Kuuluisa kivipuutarha!


Anoppi ja zen.


Zen?


Kivipuutarhan jälkeen hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Kioton toiselle laidalle, tarkoitus oli ehtiä Shimogamon temppelialueelle. Tähän väliin täytyy laittaa esimerkillinen kuva siitä miten täällä menee sähköjohdot. Mietittiin jo etukäteen Suomessa että siitä tietää olevansa ulkomailla kun pään päällä on älyttömästi sähköjohtoja. Tuntuu että kaikki kaupunkialueet Japanissa on päällystetty sähköjohdoilla. Ovatko nuo kaikki varmasti tarpeellisia. Vai voiko tuosta laskea "vuosirenkaat"?