Eilen perjantaina oli tapahtumarikas päivä - tapasin ensimmäistä kertaa professorini ja tutustuin tulevaan luokkaani, jouduin esittelemään itseni koko osastolle (minut johdatettiin luokkahuoneeseen kertomalla että siellä on meneillään perehdytys tulevan kauden tapahtumiin ja tärkeisiin uutisiin tilamuotoilun ja muotisuunnittelun opiskelijoille. Ensimmäisenä uutisena oli että muotipuolelle tulee Suomesta vaihto-oppilas nimeltä Rinna Saramäki, tuleppas Rinna tänne eteen ja esittele itsesi! (Niin siis japaniksi.) Himppasen tuli paniikki! Opiskelijatutorini Erika kommentoi piinallisen esittelyn jälkeen että "oh! Your face is all red!"). Sain perustiedot tulevasta lukukaudesta ja illalla oli vielä Musashino-yliopiston Kansainväliset Juhlat.

Professorit puhuvat englantia (toinen on itseasiassa ehta länsimaalainen) ja luokkani vaikuttaa ihan mukavalta. Toin tutustumislahjukseksi suomalaisen vaatemerkin IvanaHelsingin mainospostikortteja (hurjan tyylikkäitä sellaisia) ja sattumalta niitä oli juuri sopiva määrä luokalleni, oppilaita 32. Lukuvuoden päätehtävä on rakentaa näyttely, johon kukin oppilas tekee jonkin taideteoksen ja yhdessä suunnitellaan tila, avajaiskutsut jne. Teemana on numerot, yhdestä kolmeenkymmeneenkolmeen, jotka arvottiin kullekin oma numeroitu lappu pussista nostamalla. Minun arvakseni sattui numero yksi (1)!

Viideltä alkoi International Party, kampuksen korkeimman rakennuksen kahdeksannessa kerroksessa. Komeat näköalat, Fujia en tosin vieläkään paikallistanut. Samikin oli saanut luvan tulla kekkereille, vaikka ei yliopiston väkeä olekaan.



Ohjelmana oli puheita, syömistä, juomista ja bingoa! Minä sain ensimmäisenä bingokortin täyteen ja sain valita palkintoni. Päädyin vohvelirautaan, minkä jälkeen sainkin koko illan selitellä ihmetteleville japanilaistytöille mitksi en valinnut ii-ii-ihanaa isoa sinistä pehmolelua... Halu järjestää vohvelikestit tuntui olevan kelvollinen selitys.

Juhliin oli kutsuttu Musashinon kaikki ulkomaiset opiskelijat, opettajat, vaihtarit sekä kaikki paikalliset joilla on kiinnostusta tutustua muiden maiden asukkaisiin. Askeltakaan ei päässyt astumaan ilman uusia juttukumppaneita - muuten hauskaa mutta ruokapöytien herkut ehtivät hävitä parempiin suihin ennenkuin kumpikaan meistä kerkesi apajille:



No, jokatapauksessa tutustuimme moniin mielenkiintoisiin tyyppeihin. Suomenkävijöitä oli useita, ja tapasin myös tytön joka on lähdössä Taideteolliseen korkeakouluun vaihtoon!



Nämä pikkuruiset tytöt ovat kiinnostuneita muodista ja tarjoutuivat viemään minut shoppailemaan. Vaikka näyttävät niin nuorilta että limudiskoonkaan en päästäisi ilman henkilöllisyyspapereita, neidit ovat 21-vuotiaita.



Lopuksi tarjoiltiin kakkua ja vahingosta viisastuneina syöksyimme ensimmäisinä tiskille. Kuvan tyttö puhui erittäin hyvää englantia, suurin osa opiskelijoista tekelteli enemmän tai vähemmän.



Yliopiston tilat sulkeutuivat seitsemän maissa ja pieni joukko jatkoi paikalliseen baari-ravintolaan. Harmi kyllä paikasta ei ole yleiskuvaa, kyseessä oli nimittäin erittäin kiintoisa perinteisjapanilainen paikka, jossa kengät jätettiin looshin ulkopuolelle ja istuttiin tatameilla matalan päydän ympärillä. Pöytien keskellä oli kuumennettavat rautalevyt okonomiyakin paistamista varten (eräänlainen japanilainen munakas, jota pitää päästä kokeilemaan, niin hersyvästi sitä uudet ystävämme kuvailivat). Meidän seurueemme tilasi olutta, sakea ja kalamakkaraa.



Baariin tulivat myös ranskalaiset Elisabeth ja Philippe. E opiskelee stipendillä Musashinossa, P taas piirtää sarjakuvia ja lähettää ne internetin kautta Ranskaan. Tilanne oli hauskasti sama kuin meidän perheellä!  (Paitsi että Philippellä on fanisaitti, mulla ei ole --Samin huomautus--, tuossa linkki Philippen "Sillage"-sarjiksen fanisivuille, galleria-osioon. Hitsikkäläinen, pätevä kaveri ja Ranskassa ihan kuuluisakin.) http://www.poukram.org/index_gallerie.php?type=1



Naimisissa oleminen oli kätevä keskustelunaihe, vaikka puutteellisella kielitaidolla ei mitenkään syvällisiin juttuihin päästy. Lähinnä keskutelut käsittelivät 1) ikää, 2) opiskelualaa, 3) monennellako vuosiluokalla on, 4) ihan totta naimisissa, jummi jammi, sehän on mahtavaa! ja 5) mitkä japanilaiset ruuat ovat hyviä.



Pistin luonnoskirjani kiertämään ja pyysin läsnäolijoita piirtämään vierustoverinsa kuvan. Tosin Samin vieressä istuneet tytöt intoutuivat piirtämään kaikki Samia! Eksoottinen olemus ja siniset silmät selvästi vetoavat.



Japanilaispojat tykkäävät hoopoilla kameralle. Hyväntuulinen valokuvausta opiskeleva pipopää kertoi viettäneensä viime kesäloman matkailemalla minibudjetilla ympäri Japania, säästäen mm. hostellikulut nukkumalla puistoissa! Kyllä on turvallinen maa.



Tässä vaihtarikaverini Bruna Italiasta ja äskeinen pipopää, joka myös kertoi ettei  löydä tyttöystävää koska on niin pöljä. Mutta viis tyhmyydestä kun on noin valoisa hymy!



Perinnebaarin sulkeutuessa siirryttiin naapuriin hieman moderninpaan paikkaan, ja paljastui herkkuyllätys - joku oli napannut juhlista ylijääneet kakkupalat mukaan!