(Sami) Hei hei polkupyörä! Saatiin vietyä se takaisin käytettyjen pyörien kauppaan. Vanha pariskunta joka kauppaa pitää ei puhu sanaakaan englantia mutta ymmärrettiin kuitenkin että "he eivät pyörää takaisin halua ostaa". Suostuivat kuitenkin vastaanottamaan sen ilman rahaa kun hoettiin että recycle  recyle.


Käytiin tänään rekisteröitymässä Shinjukun asukukkaiksi. Hirmuisen toimivaa virastotalomeininkiä, kaikki oli selkeästi neuvottu ja koko homma oli ohi muutamassa minuutissa! Ollaan nyt "shinjukulaisia". Ja Rinna on edelleen virallisesti "perheen pää".


Meidän kotikatu:


Meidän lähiruokakauppa (siis oikea kauppa, ei 7/11, Family Mart tai Lawson):


Meidän lähikangaskauppa:


Päättömän halpaa kangasta. Vaimo on tyytyväinen. Hieman kauempana olevaan superkangaskauppaan haettiin jo kanta-asiakaskortti.

Meidän lähileffateatteri (OiOi:n yläkerrassa). Mulla taitaa olla Transformers seuraavana ohjelmistossa:


Meidän lähirafla, me jämähdettiin jo näittein mätipastaan, Oishii!! (saman OiOi:n yläkerrassa, kivenheiton päässä kotoa):


Juu ja ihan vieressä on vielä aivan loistava taidetarvikeliike ja kirjakauppa. Onhan tämä aika luksustelua.

Suht lähellä meitä on toinen meidän vakkariruokapaikka. Meidän aikaisemmin suosima Tenya-ketju on saanut nyt pahan kilpailijan.


Mukava paikallispaikka, ystävällinen palvelu...


...törkeän isot annokset, huippuhyvää, parasta inari-sushia (tofunyytti riisitäytteellä) mitä tähän mennessä ollaan syöty...


...ja ihan pöljän halvat hinnat. Meidän perhe tykkää! Tänne me tuodaan tulevat vieraat! (Sitäpaitsi meidän vakkariliukuhihnasushi on -varmaan johtuen länsimaiden lomakaudesta ja paikan hotelliystävällisestä sijainnista- nykyään täysin länkkäreitten kansoittama. Se tuntuu jotenkin hölmöllä tavalla pöljältä niin jotenkin sitä haluaa sitten johonkin muuhun paikkaan snobbailemaan eksotiikalla! Tai ei oikeastaan, joillakin lännestä tulleilla seurueilla on vaan semmoinen perinteinen lomalaisten tapa olla tavattoman kovaäänisiä, tilaavieviä ja sotkevia. Niin mieluummin sitä syö sushinsa rauhassa!

Kuja:


"Tee se itse luu"-askartelusarja. Lähitaidetarvikekaupassa. Vähän kumma?


Vinkeä kyltti:


Hienoin varoituskyltti. Tästä kyllä tokiolainen hätääntyy!


Uhkapeli-pachinko-luolan hämmentävä slogan: "You appreciate more than the heart".


Kadulla kaiteesta.


Ai niin tästä on pakko mainita. Lisää hämmästyttäviä Suomi-Japani linkkejä. Täälläkin kun syödään yhdessä niin tarjottimelle jätetään "savolainen kursailupala"! Kaikki ovat niin kohteliaan vaatimattomia pöydässä että kukaan ei ilkeä ottaa viimeistä palaa! Ihan kuin olisi kotona Suomessa.


Kummia naamareita. Nämä eivät ole siis lasten pilailuvälineitä vaan aikuisten naisten kauneudenhoitohyllyltä. Estävät ihoa "roikkumasta"...vähän pelottavia.


Stereo-ohhoh, sama kuva kirjan sivulla kuin vaimon paidassa.


Hauska asumisratkaisu. Kun asuu keskellä kaupunkia niin eipä silloin ole yleensä mahdollisuutta omaan puutarhaan. Paitsi jos vaan rakentaa sitä pikkuhiljaa ovelta eteenpäin ja jatkaa sen levittämistä suoraan kadulle!


Mielenkiintoinen talonäkymä.