Treffasin tänään aamulla Asakusassa tutun Tiinan, joka oli lupautunut japaninmatkansa viimeisenä päivänä seurakseni Nipporin kangaskaupunkiin ostoksille. T. opiskelee vaatetusalaa ja ymmärtää siis hyvän tekstiilikaupunginosan päälle.

Ostelu oli menestyksekästä, mukaan tarttui söpöjä painokuosikankaita ja pitsitukusta noin 80 metriä pitsiä. Kanagskadun läpikävelyyn meni semmoinen 7 tuntia - kerrankin shoppailuseuralaisen kestävyys vastasi omaani!


Suurriistanmetsästäjät.

Olin kuullut juttua että Shinjukussa Kabukichossa on goottiloli-bändi Kokusyoku Sumiren oma kahvila-baari. Käytiin heittämässä saaliit kämpille ja lähdettiin uudestaan reissuun, baarin oletettu sijainti merkattuna karttaan. Kabukicho on baari-disko-neonvalokaupunginosa, jossa parhaat säpinät on yöllä, päivällä on aika hiljaista. Me oltiin liikkeellä kahdeksan maissa, kun Kabukicho alkaa heräillä. Baari löytyi, vähän piti ensin hakea kun osa kaduista oli niin pieniä ettei niitä noterattu kartassa.

Astuttiin sisään viininpunaisella sametilla verhoiltuun pieneen huoneeseen johon nipin napin mahtui kaksi pöytää..
ja vastaan tuijotti valtava valkoinen kaniini. Hmm!
Paikan mustaan pitsikolttuun pukeutunut emäntä ohjasi  meidät istumaan ainoille vapaana oleville paikoille ja otti tilaukset. Suklaakakkua odotellessa paikan vakiasiakkaat alkoivat jututtaa meitä eksoottisia ulkomaalaisia, ja taas suomalaisuudesta oli etua. Muutuimme heti mahtavan mielenkiintoisiksi. Kahvilaemäntä, joka siis oli Sumiren toinen jäsen Yuka, oli iloissan että joku niin kaukaa tulee hänen kahvilaansa, ja lahjoitti meille yhden goottilolitojen muotilehden, Gothic Lolita Biblen nro 26. Saatiin nimmaritkin. Yuka ja kaverit muistelivat kerran bändin keikalla käyneitä kahta kaunista suomalaistyttöä, ja olivat sitä mieltä että suomalaiset ovat yleensä nättejä.
Sitten hassuteltiin kaninpää vuorotellen kunkin harteilla.







Kahvilan vakkariporukkaan kuuluu Sumiren uusimpaan levyyn kannet tehnyt taiteilija Masaru Shichinohe (alla esimerkkikuva).


Ja tässä itse mies, tekemänsä kaninpään kanssa.


Shichinohe-san ilostutti meitä hakemalla seinältä alas tauluoriginaalinsa niin että pääsimme tarkastelemaaan sitä ihan läheltä ja lahjoittamalla kolme kuvapostikorttia kummallekkin. Muut paikallaolijat keräsivät tarjolla olevista flaijereista parhaat ja patistivat meitä ottamaan ne. Välissä syötiin syntisen hyvää suklaakakkua ja ihailtiin baarin sisustusta.



Kun Sumiren musiikkia on mahdottoman hankala saada Suomesta, minä ja T. intouduttiin ostamaan levyt ja sitäpaitsi mikäs hienompaa kuin ostaa levy itse bändin jäseneltä! No, ei sekään lahjatta sujunut, saatiin bändin nimmaroidut poseerauskuvat! Nyt lahjavelka alkoi jo piinata, ja keksittiin hätäratkaisuna piirtää kiitoskortti. Yuka vastaanotti kortin aivan innoissaan, ja perijapanilaiseen tapaan sitten taputettiin ja otettiin yhteiskuvia.



Tässä uupunut mutta onnellinen T. reissun jälkeen baarin ulkopuolella:


Ja tässä jotain muuta. Tuo muuten heiluttaa saksiaan.