Koko viikko on vilahtanut näyttelyn nettisivuja tehdessä eikä vieläkään ole ihan valmista. Maanantaina varmaan saan riittävän valmiiksi ja nettiin, pistän sitten linkin! Kaikki on 100 kertaa hankalampaa kuin normaalisti, sillä yliopistolla ohjelmat ovat tietenkin japaniksi...


Muu luokka on leikkaillut, liimaillut, leimannut, tarroittanut ja lajitellut kutsukortteja. Minäkin välistä kun olen koodailemiselta kerennyt.



Tyttöjen keskellä oleva pylpyrä on liimapurkki, johon joku ahkera on asetellut kutsukortin tarroja, helpottaakseen nopeaa liimaamista.




Jokaiseen kahdeksastasadasta kortista tulee käsin leimatut päivämäärät. Leim leim stamp stamp!




Täs kuivatellaan pien-käsinpainokoneen painatuksia (hieno vehje nimeltään Gocco, halpa silkkipainovempele kotikäyttöön).




Näistä puuttuu vielä kartta ja osoitetarra.




Nyt vähän väsyttää.


Taideteos on murheenkryyni tavalla, joka on tuttu monille ulkomailla taideyliopistoissa vaihdossa käyneille. Viikosta viikkoon professorit kehottavat miettimään "vielä vähän enemmän", niin että hermo meinaa jo mennä ja aika loppua. Teokseni kun vielä on aika hitaasti valmistuva, kerros kerrokselta rautalankaa, niin ei tekisi enää mieli muuttaa ideaa ettei joudu liemeen deadlinen kanssa.



Tässä luonnostelen ihan tuskissani jotain esitettävää torstain välikritiikkiin.

Lopuksi vielä huikea nettileiska paperisilpusta ja ties mistä tilkkeestä: