(Sami) Pompattiin junaan joka vei meidät takaisin Kiotoon. Juna pysähtyi joka asemalla niin ehti rauhassa katsella maisemia. Tämän nappasin yhdellä asemalla. Huomatkaa pylväässä naulan alapuolella merkittävän kokoinen hyönteinen.


Komea kakkurivi Kioton asemalla.


Ehdittiin (minuutilleen) ennen varausaikaa meidän ryokaniin.


Station Ryokan Seiki on paikan nimi. Pömpeli on ruma ulkoa mutta meidän perhe suosittelee kaikille jotka haluavat aivan JR-aseman vierestä Kioton keskustasta hyvää, halpaa ja helppoa asumista. Mainiot omistajat puhuvat englantia, alakerrassa on ilmainen internet, pesukone ja kuivaaja ja mikä kovin harvinaista, ainakin meidän huoneessa oli oma kylppäri.

Vaimo saa tanssikohtauksen syystä että uskomattoman hikisen ja hieman hankalan päivän jälkeen saimme epäselvyyksistä huolimatta mukavan huoneen jossa on puhtaat yakatat ja oma suihku!!


Sitten käytiin ostamassa vähän vaihtovaatetta (alakerran pesukone olikin varattu) ja syöksyttiin syömäpuuhiin. Huomattiin että Hachiojin puoli Kioton JR-asemaa on täynnä erittäin mainion oloisia ruokapaikkoja. Valitsimme vaihteeksi sushia! Ja hitsikkiäläinen vieköön. Maissisushipaikka Narassa oli tähän mennessä meidän Japaninreissun liukuhihnasusheista paras, mutta nyt se jäi kakkoseksi.



Tämä saa Saramäkien varauksettoman ylistyksen! Vieressä on myös ok pastapaikka jättiannoksilla, "PastaMore", jos ei sushita. Liukuhihnasushien paras hintalaatusuhde ikinä. Kaikki lautaset 137 jeniä ja mmmmmmmmahtavan maukasta.



Sushiyliannostus!

Käveltiin vähän ympäriinsä ja sitten mentiin nukkumaan. Aamulla käytiin samassa ravintolakeskittymässä mainiolla aamupalalla ja päätettiin että nyt on temppeleitä nähty aika paljon niin voisi istuskella puistossa luonnoslehtiön kanssa. Tökättiin suurinpiirtein sattumanvaraisesti karttaan ja löydettiin Iwatayama-niminen apinapuisto! Hypättiin linja-autoon ja huristettiin kauas koko Kioton läpi ja huhuh kun olikin hienon näköistä. Ei tosin nähty apinoita eikä puistoa mutta maisemat oli aika mahtavan komeat.






Puisto olikin siis "park" eikä "garden". Alue on turistikohde, eli ei sinänsä mikään aivan koskematon luonnonihme, hieman samaan tyyliin kuin Italian Garda-järvi, ja ihan mielettömän hieno. Joen ympärille on kasaantunut rantabulevardi, jossa on vähän pikkuravintoloita ja baareja. Kaiken yläpuolella on perijapanilaiset vihreää pumpulia muistuttavat kumpuilevat metsäkukkulat joissa menee pieniä polkuja ja jokea pitkin kulkee jokilaivoja.

Istuskeltiin tovi ja piirreltiin taas tovi.


Hieman mauttomana yksityiskohtana hienon luonnon keskellä kuului jostain ravintolasta kellopelillä soitettu "Howl's Moving Castle"-elokuvan soundtrack, mutta jotenkin siinä kaiken keskellä se herkisti allekirjoittanutta aika suuresti. Hikoilin ja piirtelin joella hiljalleen kulkevia veneitä ja kuuntelin musiikkia ja oli kyllä niin huippu tunnelma.





Käveltiin rantakatu pitkälle ja huomattiin tuollaiset tunnelmaan sopivat "Henkien kätkemä"-portaat.


Portaitten päässä oli suljettu ravintola ja siitä lähti polku ylöspäin.


Pikkaisen homma epäilytti kun hirmuisen kuumakin oli mutta kiivettin silti ylöspäin.




Ja kiipeily palkittiinkin sitten huimalla näköalalla!


Joku tyyppi ottaa kaukana alhaalla aurinkoa.




Palattiin hiljalleen takaisin alas ja palkittiin varpaat.


Myöhemmin palattiin juna-asemalle, käytiin vielä sushilassa ja mentiin Shinkansen-laiturille. Että kaikki ei kuitenkin olisi ihan niin huippua niin junamatkailuun tuli yllättäviä vastoinkäymisiä. Kun täällä yleensä kaikki toimii, ja Shinkansen maksaa lentolipun verran niin voisi kuvitella että se varmasti toimii mutta asemalla oli joku ihme häslinki. Meillä ei ollut junaan paikkalippuja ja jouduttiin laiturilla odottelemaan jonossa numeroimattomia istumapaikkoja. Seisoskeltiin helteessä puoli tuntia ja sitten alettiin ymmärtämään että jotain kummaa häsmää on ilmassa kun laituri on täynnä jengiä ja mikään ei liiku.


Eipä se meille koskaan selvinnyt, jotain infoa tauluilla luki japaniksi ja kun kysyttiin junaukolta niin hommaa selvitettiin japaniksi eli ei se meille valjennut. Seistiin jonossa vielä tunti heiluttaen viuhkaa ja allekirjoittanut pikkuhiljaa ärtyen. No, sieltä se sitten vihdoin tuli, Shinkansen...


...ja vei meidät komiassa ukkosmyrskyssä takaisin Tokioon.