TV-mainokset ovat tietystikin ainoita telkkuohjelmia joita ymmärtää. Ja ainakin allekirjoittanutta kiinnostaa (hetken aikaa) aina ulkomailla katsella mainoksia. Japanin tv-tarjonta muuten on ulkomaalaiselle hieman tylsähköä. Talk showt täyttävät lähes kaikki kanavat - silloin kun niistä ei tule ruokaohjelmaa. (Tuntuu että esim japanilaista animea näytetään Suomessa enemmän kuin täällä.)

Siihen ruokaan selvästi suhtaudutaan todella vakavasti ja hartaudella. Täällä näkyy kymmenen kanavaa joita selatessa yleensä huomaa että noin kuudella saattaa olla päällekkäin ruokaohjelmaa. Niissä kaikissa kuvataan todella läheltä ja hitaasti enemmän ja vähemmän eksoottisia japanilaisia ruoka-annoksia ja huudellaan päälle ihastuneena.



(lähikuvassa taas meidän lounas) Eli telkkutarjonta on siis ruoankuvia ja puheohjelmia ja mainoksia.

Täällä mm. pyörii aivan mahtavan hämmentävä vedenkeitinmainos, joka on "hauska" koulukirjaesimerkki kulttuurieroista. Mainoksessa perheenäiti nukkuu vahingossa pommiin ja todella hätääntyneenä alkaa huiskimaan ja paiskomaan perheelleen aamupalaa ennen kuin liikemies-isä ehtii aamupalapöytään. Äiskä ei kuitenkaan ehdikään tekemään kaikkea aamupalaa ja katastrofi on jo lähellä! Onneksi perheen neuvokas pikkupoika kuitenkin pelastaa tilanteen. Penska ehtii lämmittämään vedenkeittimellä isälle teekupin, juuri kun isukki on astumassa pöytään! HUH, sepä oli "läheltä piti"-tilanne! Sitten äiskä huokaisee helpotuksesta ja penska iskee äidilleen silmää ja kaikilla on hauskaa ja ruutuun tulee vedenkeittimen kuva. Hmm.

Juu ja täällä näkee myös paljon naisille suunnattuja automainoksia. En taida muista olenko nähnyt Suomessa ensimmäistäkään moista.

Hah, asiasta toiseen kun törmättiin toiseen pieneen hauskaan kulttuuriero-yllätykseen eilen juhlissa (Rinna kertoo niistä juhlista tuonnempana).  Rinnan yliopistoon tuli vaihto-opiskelemaan italialainen todella rätväkkä 24v blondattu prätkätyttö. Kyseessäoleva henkilö, sen lisäksi että hän on mainio tyyppi, niin hän on räävitön suustaan ja aika meluisan energinen käytökseltään, avoimen flirttaileva kaikkien kanssa ja ehtinyt harrastamaan kaikenlaista. No, eilen hän sitten alkoi tohkeissaan kertomaan meille että ("it was soooo crazy") hän oli käynyt discoilemassa Shibuyassa ja siinä sitten huomannut että kadulla on kauppa joka myy... tadaa... kondoomeja! Hmm, siinä sitten koitettiin Rinnan kanssa näytellä yllättynyttä. Kaupassa oli vieläpä ollut ("it was so freaky and weird") niitä kaikenlaisia erilaisia. Katolisen maan kasvatti siis.

PS. En muuten vielä saanut tulostinta sieltä Akihabarasta. Hintaerot eivät olekaan Suomen ja Japanin välillä tulostimissa kovin merkittävät. Sen sijaan meidän mukaan lyöttäytyi hieman kummahko japanilainen mies joka otti tehtäväkseen löytää meille tulostimen ja kuljetteli sitten meitä pitkin Akihabaraa.



Siinä sitten kierrettiin eri kauppoja ja lopulta siitä tuli sitten hieman hankala pattitilanne, kun ei oikein löytynyt sellaista edullista tulostinta joka on Mac-yhteensopiva. Niin että mitäs kummaa pitäisi tehdä. Siinä seisoskeltiin hieman vaivaantuneena ja mies vielä yritti neuvotella myyjien kanssa. Ihmeellinen tunnelma siinä oli, myyjät säntäili ja huuteli japania toisilleen ja sitten sain jotenkin selvitettyä että minä käyn vielä katsomassa tulostinta lähempää meidän asuntoa ja voin sitten palata taas tänne, huh. Kun opas oli aika liimaantunut meihin, eikä meidän vihjeelliset hätistely-yritykset auttaneet, ja kunnialliset vaihtoehdot olivat joko nopea pakeneminen tai suunnitelmiani kalliimman tulostimen ostaminen. Mutta kai se sitten ihan hyvin päättyi, kaveri poistui ja kiiteltiin sitä kovasti ja kohteliaasti.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun me saimme Akihabarassa liiankin kiinnostuneen matkaoppaan, voisin siis kahden kokemuksen perusteella sanoa, että jos siellä päin joku vaikkapa karttaa katsoessa kysyy että tarvitseeko apua niin kannattaa punnita tilanne ennenkun sanoo kyllä.