Joku kolmisen viikkoa sitten oli Suomen-Sannan vaihtoyliopiston Taman avointen ovien päivä. Näihin aikoihin monet yliopistot pitävät tutustumistilaisuuksia uusia opiskelijoita houkutellakseen. Käytiin vakoilemassa miten siellä hommat hoidetaan ja onko paikka mistään kotoisin. Tama on vielä kauempana Tokion keskustasta kuin Musabi. Ympäröivästä alueesta Hashimotosta olikin juttua aiemmin, Sami taisi ristiä sen Japanin Detroitiksi. Kampusalue oli kumminkin vehreä ja ylellisen tilava. Oli puuta ja kukkaa, paljon tilaa, nurmikumpareita ja isot uudet betoniarkkitehtuuri-rakennukset. Horisontissa vähän bambumetsää ja vuoria.
Sanna vei meidät heti ekaksi tekstiilitaiteen rakennukseen. Jo eka-ja tokaluokkalaiset tekstiililäiset oli aika hyviä, mutta siitä vanhempien työt oli ihan mahottoman hienoja. Täällä voi joskus puuttua yhteiskunnallinen näkemys tai tekemisen pointti, mutta koskaan ei tule vastaan sellaista että hyvä idea olisi hukattu laiskaan toteutukseen. Täkäläisillä taideopiskelijoilla ei ole havaittavissa ollenkaan laiskuutta tai vastentahtoisuutta joka Suomessa riivaa esim. vaikkapa Taikkia (enk' mitenkään tarkoita että itse olisin vetelyyden synnistä vapaa, täällä oleminen on kyllä avannut silmät sille että enemmän voisi tehdä - aina). Jos idea vaatii että kymmenen neliömetrin työhön pitää piirtää jokainen neliösentti täyteen kiemuraa ja pilkkua, niin sittenhän piirretään, meni siihen miten kauan hyvänsä.
Tuohon lehtikankaaseen on painettu reikiä happokemikaalilla (tai jollain).
Taman tekstiilipuolella on kyllä semmoiset työskentelytilat että kyllä niissä pitää jo tulostakin syntyä. Kaikki on vimpan päälle (ompelukoneita en päässyt laskemaan joten en voi raportoida niistä). Värjäys- ja painoluokat olivat teollisuushallin kokoisia ja varusteltu ties millä höyrykeittimillä ja kangastulostimilla. Minä Taikkiin tullessani olin ihan otettu meidän painoluokan 5 metrin pöydästä, mutta sehän on pelkkä hyttysen turaus siivouskomerossa verrattuna Taman kahteen noin 25-metriseen optimaalisen kaltevaan kosteusimurilla varustettuun painopöytään.
Sannan työpöytä on tästä vasemmalle mutta ei näy kuvassa.
Tässä Sannan jänskä konstruktio, taittuu pieneen läjään ja aukeaa tyylikkääksi paidaksi!
Käytiin kanssa ihemettelemässä Taman uudehkoa kirjastoa, jonka on suunnitellut kuulemma hyvin kuuluisa arkkitehti Toyo Ito. Ehkä paras kirjasto missä on koskaan tullut käytyä, näin pika-arviolla. Alakerrassa on jonkinsortin "mediateekki" videonkatselu-lepotuoleineen, yläkerrassa itse kirjasto. Kaikki on mielluttävän kaarevamuotoista, valettu betonista mutta kerrankin käytetty betonivalun luontaisia ominaisuuksia hyväksi niiin että tulos on kaunis. Miksi muuten Suomessa, jossa aina valetaan betoni laudoista tehtyyn kehikkoon, ei käytetä kaunista puunsyy-painojälkeä hyväksi?
Tämä kuva on skannattu kirjaston esitteestä:
Muotikirjojen valikoima olisi saanut olla suurempikin, mutta kelpasihan näitäkin katsella. Huomatkaa ihmistä matalammat hyllyt ja pehmeä lattiamateriaali jolla on mukava istua!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Sami) Juu toi Taman kirjasto oli kyllä hienoin kirjasto jossa itsekään olen koskaan käynyt. Kaikessa oli hyvä tunnelma. Nuo katselinjan alapuolella olevat hyllyt olivat aivan nerokkaat ja tilan äänisuunnittelu oli jotenkin huomiota herättävän miellyttävää. Alakerrassa (eikä oikeasti yläkerrassakaan) saanut kuvata niin videohallista ei meillä ole kuvia, mutta se oli sisustettu merkillisillä ja varsin istuttavilla penkeillä ja aaltomaisella lötköilyalustalla, jossa todellakin siis kuului makoilla. Siellä paikalliset opiskelijat sitten makoilivat. Monesti kirjastoissa on sellainen hieman painava tunnelma (vaikka kirjastoista kovasti pidänkin) ja virastomainen tunkkainen tuoksu sekä sähköinen repivä valaistus. Täällä oli betonikaarien alla kaikki jotenkin raikasta, oudosti hieman hämärää mutta samalla täysin kirkasta. Kaikki pintamateriaalit olivat rauhallisen miellyttäviä ja jos meillä ei olisi ollut kiire kaikkialle muualle sieltä ei oikein olisi halunnutkaan lähteä pois.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kirjasto vielä ulkoa.
Taman pikku-ukkoja, hyväntuuliset puutarhakoristeet!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(Sami) Myöhästyttiin graafisen osaston näyttelystä mikä oli hieman harmi mutta päästiin kuitenkin tarkistamaan "visual artsin" esitys. Tamahan tietystikin on tunnettu tekstiilikouluna mutta silti ehkä ihan pikkaisen petyin taidepuolen tasoon. Oli se nyt periaatteessa hyvä mutta täällä on kritiikki noussut niin tavattoman korkeaksi että juuti silloin näistä ei jaksanut mahdottomasti innostua. Esim. verrattuna Rinnan Musabin lopputyönäyttelyyn nämä työt eivät nousseet sille tasolle. Kuvasin tähän joitain jotka mielestäni olivat mielenkiintoisia.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lopuksi ihan satunnainen kuva, meikä kahvilla Kunitachissa. Täällä on muotia Pikku Myyn kampausta muistuttavat nutturat. Minä olen niitä koittanut apinoida mutta ei ihan onnistu. Kaksoisversiona ne sentään pysyivät päässä!
Kommentit