(Sami) Ennen kun tultiin tänne eräs kaveri, Lisa, joka on aikaisemmin viettänyt Japanissa kesää tiesi kertoa että vähiten Japanissa hän piti hyönteisistä ja niiden koosta. Enpä ollut siitä moksiskaan vaan ajattelin että no niitä nyt täällä etelässä on.

Herättiin kolme aamua sitten johonkin naapurin metelöintiin ja ensimmäinen asia jonka huomasi kun avasi silmät oli metrin päässä sängyn yläpuolella oleva nyrkin kokoinen torakan tapainen saamarin ällöttävä iljetys. Hyi helvetti. Noustiin vieterinä sängystä ja päiviteltiin vähän aikaa että ei tuota tee edes mieli rusentaa kun se sitten jotenkin räjähtää seinälle. Minulla oli pöydällä kierrätykseen meneviä maito- ja mehutölkkejä auki leikattuna. Tuumin että tölkki on turvallisesti kättä pidempi ja että täristän sen inhotuksen seinältä sinne. Kyllä se lopulta onnistui mutta se samperi ei meinannut mahtua maitopurkkiin!! Kyllä silloin on hyönteinen liian iso jos se ei mahdu tölkkiin jonka kantti on -mitä se nyt onkaan- jotain 8cm. Uh.



Eihän se kuvassa isolta näytä (mutta voi sitä verrata tietysti tuohon sänkyyn joka on niinku puoliparisänky).

Sitten siivottiin aika tosi innokkaasti koko talo. Meidän piti tavata Rinnan japanilainen kaveri Erika asemalla puolelta päivin (oltiin menossa Design Fest-taidenäyttelyyn) niin ei ehditty hoitaa asiaa enempää mutta paluumatkalla kävin ostamassa kunnolla kättä pidempää arsenaalia, Erikan neuvojen mukaan.



Ötökäntapposuihke (hieno muotoilu, tyylikäs yhdistelmä armeijaa, väkivaltaa ja hyönteistä)!



Ja torakkakakkuja. Jotain myrkkyherkkua jota hyönteiset syö & kantaa pesäänsä.

No, ei täällä ole näkynyt tämän jälkeen (vielä) noin kookasta elämää. Mutta vaikka Suomessa ajattelin että ei tuollaiset minua haittaa niin jotenkin tuo tapaus teki suuren ja huonon vaikutuksen. Rinna ei oikein ole siitä millään (rautahermo!) mutta minä en oikeasti ole kunnolla nukkunut tuon jälkeen. Jatkuvasti tekee mieli katsoa peiton alle ja heräilen viiden minuutin välein tarkistamaan seiniä. Kaipa tuollaiseenkin tottuu. Erika hieman naureskeli minulle ja sanoi että jos hän näkee torakan hän lyö sitä sanomalehdellä.

Mutta niin siitä Design Festista. Se on sellainen jättimäinen taidetapahtuma Odaiban messukeskuksessa joka esittelee amatööriartisteja ympäri Japania. Taiteilijoiden osallistumismaksu on suht edullinen eikä tapahtumassa taida olla varsinaista jyrytystä lainkaan eli tasovaihtelu on huomattavaa. Tapahtuma oli kyllä mielenkiintoinen mutta ei tuossa yhdessä päivässä sitä ehtinyt kiertämään varmaan kuin 1/10-osan.



Taiteilija saa käyttöönsä pienen tilan ja siinä hän esittelee ja monesti myös myy töitään. Mukana oli paljon myös performansseja ja sirkusta ja bändejä mutta me keskityttiin lähinnä kuvataiteisiin.



Eli nähtiin paljon hienoja juttuja ja nähtiin paljon huonoja juttuja (ja mukaan tarttui paljon postikortteja ja käyntikortteja ja esitteitä). Ilahduttavaa oli se että että yleistaso ei ollutkaan ihan niin korkea kuin olin ajatellut, ja täälläkin päin tehdään aika tosi paljon "just sitä", eli semmoista mitä nyt taide- ja muotilehdissä paljon näkee. Ja esim kuvituksia kun näkee noin suurena massana niin alkaa huomaamaan että moni niistäkin asioista mitä on pitänyt lännestä katsoen tosi persoonallisina on täällä ihan jotain muuta. Kuvia meillä ei paljoa ole kun siellä oli periaatteessa kuvaaminen kielletty.



Noitten prinsessojen firma oli aika huippu. Ostettiin hieno silmälasien kuivauspyyhe (vaikka ei meillä ole silmälaseja, me kehystetään se Suomessa makkarin seinälle).





Sit syötiin korealaista pannukakkua! Ja laitan tuohon vielä kuvan kun aina jaksaa viehättää paikallinen tapa nukkua rennosti missä vaan:



Meidän olisi ehkä kannattanut ostaa monen päivän lippu niin olisi ehtinyt ja jaksanut kierrellä enemmän. Mielenkiintoista se oli. Mutta kiire ja kaikkea niin jätettiin väliin.