(Sami) Käytiin Rinnan TAIK-kaverin Sannan yliopistolla "Open Campus"-päivillä. Silloin saa tuoda vieraita tutustumaan ja koululla on samalla eri osastojen näyttelyitä. Rinnan Musashinossa oli samanlainen päivä mutta se meni meiltä pieleen Rinnan näyttelyvalmisteluitten takia. Kierreltiin päivä campuksella ja käytiin sitten katsomassa Sannan asuinpaikkaa Hajimotoa. (Yliopistosta kohta tarkemmin.)

En ole koskaan käynyt Seattlessa tai jossain Detroitissa. Kuitenkin tunnelma Hajimotossa tuntuu jommalta kummalta. Hajimoto on kaukana, se on harmaa, teollisen näköinen kokoelma kulunutta rautaa ja betonia ja niittejä, suuria parkkihalleja, teräskiskoja ja sähköjohtoja. Sanna on asunut täällä lähes vuoden, me käytiin täällä nyt ensimmäistä kertaa.

Näköala.








Siinä missä meidän pittoreskia puutarha-Kunitachia on sanottu varakkaitten ihmisten asuinalueeksi niin Hajimotoa ei todellakaan sanota.

Tällaisena iltana kun ilmakin on harmaa ja kostea niin kaupunginosa vaihtelee ruman kauniin ja pelkästään ruman välillä, mutta aika mielenkiintoisella ja viehättävällä tavalla! Tunnelma on aika hieno ja Hajimoto näyttää omalla tavallaan hienolta.



Sannan kotireitti kulkee kiskosillan ali, junat rumistelee ja maa tärisee.


Mentiin katsomaan Sannan kämppää, joka sisältä päin on kyllä 10xviihtyisämpi kun meidän hyttimme. Pieni ja aika kodikas. Sanna on siis palaamassa Suomeen nyt kun koulut on loppu, sekä samalla luopumassa asunnostaan. Huostaanotimme jonkin verran Sannan tavaroita joita ei Suomeen kannata viedä (nuudelia, japanilaisen hiustenkuivaajan, vanupuikkoja, purkkiruokaa, suitsukkeita ja(!) kilokaupalla muotilehtiä. Uh, meidän perhe tulee vielä olemaan ulkomaanpostin vakioasiakas (sekä isoissa ongelmissa Suomeen palaamisen kanssa). Tässä kulutamme uudenvuodenjuhlista ylijääneet kertakäyttökupit.



Pimeä saapui Hajimotoon ja palailimme juna-asemaa kohti.

 
Tämä mahtava palanut tönö on Sannan kolikkopesula.


Tässä menee meidän juna. Paitsi Rinna läksikin vielä moikkaamaan serkkuaan Roppongiin, ja minun oli tarkoitus palata kotia suorinta tietä (mutta ihan toisin kävi).


Hyvästeltiin Sannaa asemalla, Rinna lähti Roppongiin ja minä menin väärään junaan.

Täällä se käy helposti. Karttakin jäi Rinnalle, eikä minulla ollut omaa mukana. Menin Hajimoton asemalla junaan, joka menee Hachioji-nimiselle pikkuasemalle, josta taas vaihdan kotijunaan. Menin laiturille jossa luki Hachioji. (Vaimo jälkikäteen väittää että katsoin väärin mutta en katsonut.) Hyppäsin seuraavaan junaan, ja odottelin parin aseman päästä että missäs minun vaihtoasemani viipyy? Aseman välit täällä kaukana länsi-Tokiossa ovat siis aika pitkiä. Hachiojia ei kuulunut ja seutu kävi yhä autiommaksi ja parinkymmenenminuutin huruttelun jälkeen päätin että nyt meni joku pieleen ja poistuin junasta.



Hmm. Sitten siinä vähän meinasin jo hermostua. Asema jolla jäin pois ei siis ollutkaan edes mikään asema. Oli siinä se laituri mutta ei muuta. Se oli vähän kuin bussipysäkki jossain pellolla. Eikä siinä ollut kuin se yksi ainoa laituri ja yksi ainoa raide. Kaikkialla muuaalla oli pilkkopimeää, joku pelto, muutamia pimeitä taloja jossain kaukana, joku raksa ja siinä se. Tuumin että pirskale, nyt olen sen verran eksyksissä ja väsynyt että otan taksin ja palaan Hajimoton asemalle. (Välimatkat täällä ovat tietenkin pitkiä, taksi Kunitachiin on kuin ottaisi taksin Mäntsälästä Pietarinkadulle.) No, "asemarakennuksen" ulkopuolella ei ollut mitään. Pari pätkää märkää tietä, ei kauppoja, ei todellakaan taksitolppaa eikä oikein muutakaan. Oli siellä kissa. Laiturilla ei myöskään ollut ketään henkilökuntaa, ei lippuluukkua tms. Luovuin taksiajatuksesta. Soitin Rinnalle ja kysyin että katsoo kartasta jos huristan junalinjalla vielä kauemmaksi tuleeko vastaa vaihtoasemia. No, vaimolta loppui akku.

Palasin sitten laiturille ja koitin tulkata japaninkielistä aikataulua, ja vaikka olen maailman huonoin osaaja juna-aikataulujen (ja suunnistamisen) kanssa niin pystyin päättelemään että tältä samalta raiteelta meneekin junia kahteen suuntaan. Odottelin siinä sitten 20min, ja sieltä tulikin juna...


...joka meni väärään suuntaan.


Tuli kuitenkin sade. Onneksi laiturilla oli katos. Odottelin toiset 20min ja huh helpotus sieltä puksutti juna oikein päin. Ai niin, tässä vaiheessa laiturilla oli jo seuranani (ison torakan lisäksi) 3 koulutyttöä ja joku ketjussa polttava miihari. Pystyin siis päättelemään että kohta tulee juna. Pääsin takaisin Hajimotoon ja olin hetken hämmennyksessä kun edelleen siinä laiturilla luki "Hachioji", eli olin alunperinkin katsonut ihan oikein. Ilmeisesti vika oli siinä, että samalta raiteelta menee juna kahteen eri suuntaan. Odottelin taas 20min ja kaikki junat jotka siihen tulivat menivät väärään suuntaan, ja päättelin että nyt olen taas väärässä paikassa. Palasin takaisin asemalle ja löysin oikein laiturin ja pääsin onnellisesti kotiin tuhlattuani alle 40min matkaan 2,5 tuntia.

Hyvänä puolena näin fillariparkin vieressä kun joku artisti maalasi tosi komean näköistä kurkea isolle kankaalle kaupan edessä katoksessa. Se oli kai joku kaupan sisuskoristus mutta hienolta se näytti siinä keskiyöllä ja vesisateessa. Fiilistelin hetken penkillä puuhailua katsellen ja suuntasin sitten kotiin.