Meidän perhe ja adoptiokantaja Sanna heräsi tänä aamuna Shinjukussa, uudessa hienossa pikku luksukämpässä. Kroppa vähän valittaa että oliko ihan pakko muuttaa Tokion halki rinkalla ja polkupyörällä. (Oli). Tähän mennessä meidän eksoottisin muutto.

Hei hei Kunitachin maalaismaisemat!


Viime päivät kuluivat siivotessa Kunitachin kämppää. Hankaaminen ja pyyhkiminen Tokion elokuussa on kyllä kuin punnertaisi saunassa. Sää muutenkin on muuttunut sellaiseksi että kun kulkee 10m kotiovelta niin heti on jo ilmestynyt räiskäle paidanselkään. Puhuh. Esimerkki räiskäleestä:


Rouva Saramäki harvinaisessa puuhassa :)


Saatiin kämppä siivottua ajoissa mutta ihmeellisen ja oudon hankaluuden muuttopuuhailuun tekee paikallinen kierrätysjärjestelmä. Kun tosiaankin ne roskat viedään tiettynä päivänä ja tiettyyn kellonaikaan. Meillä on kämpänluovutus tiistaina ja palamaton jäte viedään torstaina, muovit perjantaina. Niin että mihis ne roskat? Palaillaan tähän myöhemmin.



Pakattiin eilen ensimmäinen lasti ja vaihtovaatteet ja lähdettiin kirjoittamaan sopimusta uudesta kämpästä. Lämpömittari pysytteli yli kolmenkymmenen heti aamusta niin sitä oli jo aika märkä riepu kun pääsi Tokion keskustaan saakka. Kirjoiteltiin paperit, suunnistettiin Shinjukuun ja etsittiin uusi koti! Meillä ei vielä ole siitä ulkoa kunnon kuvaa mutta se on tosi hauskan näköinen ulkoa. Aivan pienen pieni mikrotalo kahden ison kerrostalokompleksin välissä. Meidän kämppä on 2.kerroksessa ja jos siristää silmiä niin ikkunasta näkyy pala Shinjuku Gyoen-puistoa! (Ks.kaistale keskellä.)


Kämppä on mahtavan hieno, uusi, raikas, valoisa, ei homeinen eikä läävä, mukavasti sisustettu ja mukava! (Vaikkakin tutustuttiin ensimmäiseen torakkaan heti. Onneksi ne on 3 kertaa pienempiä kuin Kunitachissa.)

Purettiin kamat ja sitten uusi kierros.




Seuraavalla reissulla saatiin vielä Sanna muuliksi.


Mitenköhän nämä kaikki tavarat siirtyy sitten lentokoneeseen muutaman kuukauden kuluttua?


Ei mahduttu edes ensimmäiseen junaan kun rinkat ja Tokion ruuhka-aika on vähän huonoja kavereita. Päästiin kyllä toiseen.


Taas kamat kämpille, kaffet naamaan, laastaria rakkoihin ja takaisin länsi-Tokion läpi hakemaan vielä viimeistä lastia.



Matkanteko oli suuntaansa aina aika hidasta niin kello alkoi olemaan jo aika paljon. Siivoiltiin ja päästiin Shinjukun junaan ennen puoltayötä. Vaihdettiin Ogikubossa lähilinjaan...


...joka ei rotta vie sitten enää kulkenutkaan. Kaupunki joka ei koskaan nuku kuitenkin lopettaa liikkumasta puolen yön pintaan. Otettiin taksi.

Aamulla lähdettiin sitten ei kovin reippaana ja energisenä takaisin Kunitachiin luovuttamaan vanha kämppä ja tekemään loppusiivous. Ja palauttamaan Rinnan polkupyörä ja myymään mun fillari. Ja viemään ne roskat johonkin. Saatiin toki siivottua mutta roskaseikkailusta tuli aivan absurdi. Kun täällä ei oikeasti ole roskiksia. Hämmentävää mutta totta. On ainoastaan erittäin rajattuja kierrätyspisteitä mutta ei sekaroskiksia. Laitettiin roskat fillariin ja lähdettiin kuitenkin etsimään sellaista. Ei me niitä voitu nyt Shinjukuunkaan viedä. Eikä tietenkään jättää kämppään. (Itseasiassa Kunitachin keskustan metroasemalla on yksi yleisroskis mutta ei me jaksettu sinne saakka lähteä eikä oltaisi ehdittykään.)



No, ei me löydetty roskista. Pyöräiltiin ympäriinsä valtavassa hullunkuumassa paahdesäässä roskisten kanssa ja meinasi jo hieman alkaa ärsyttämään. Onneksi sushi ja Pocari Sweat pelastaa huononkin päivän!


Sit vietiin roskat takaisin (osa me kyllä piilotettiin kaupan kuittiroskikseen) ja jätettiin ne fillareihin ja käytiin luovuttamassa kämppä tarkastajalle. Tämän jälkeen lähdettiin viemää Rinnan pyörää yliopistolle, roskien kanssa...


...ja löydettiin matkalla -juuri raivostumisen kynnyksellä- jonkun tyhjän autohuoltamon pihalta roskis johon saatiin uppoamaan puolet meidän saasteista!  Sitten hyvästeltiin Rinnan pyörä ja myös koulun lähellä oleva Rinnan suosikkikauppa:


Huomatkaa kaupassa taustalla kammo yksityiskohta:


Sitten lähdettiin viimeisten roskien kanssa myymään mun pyörää.


Päästiin roskista eroon hirvittävien hankaluuksien ja raivonpuuskien jälkeen, suuri ihanuus ja helpotus. Mutta fillarikauppa oli kiinni. Pirulainen. Nyt pitää sittenkin palata Kunitachiin yrittämään uudelleen. Täällä kaikissa pyörissä on rekisteri, muuten hylkäisin hyvinpalvelleen fillarini mielellään kadunkulmaan poimittavaksi.

Mutta kylläpä muuten illalla väsytti! Tai siis nyt kun kirjoitan. Eipä muuta, o-yasumi nasai.
Meidän uusi osoite siis on:

R &S
City Gyoen Building B#202
1-4-12 Shinjuku
Shinjuku-ku
Tokyo Japan

Tämän keskemmälle suurkaupungin säpinään ei pääse, jos ei "rupea kodittomaksi ja muuta Shinjukun rautatieasemalle" (näin sanoi Sanna).

PS. Kun mun vaimo on sen verran ahkerasti harrastanut asioiden ostamista niin itse olen alkanut miettimään kosto-ostona tuollaista minipyörää. Hmm... saisikohan sen kunnialla Suomeen?