Tokio on siis taifuunin ja maanjäristyksen jälkeen vielä täysin 100% pystyssä, elämä normaalia ja alennusmyyntien viimeinen päivä.



Taifuuneita ja maanjäristyksiä, olisi hitsi edes vaan jompikumpi! Eilen tosiaan ennen puoltapäivää istuskelin (Sami) normaalisti tietokoneen edessä tekemässä töitä. Rinna oli jo yliopistolla. Sitten yhtäkkiä - eipä siitä tietenkään mitään varoituksia tule - talo muuttui kumiseksi. Maanjäristys tuntuu siltä kuin talo olisi kumia, erittäin epämiellyttävä tunne. Aikaisemmat täristykset tähän verrattuna  ovat olleet pieniä ja lyhyitä mutta tämä laittoi paikat hytkymään oikein kunnolla.

Mä olen aikaisemmin aina ajatellut että sitten kun maa tärisee niin mä nappaan reippaasti läppärin ja kovalevyn sekä meidän maajäristysrepun ja menen oviaukkoon.

Tässä on meidän maanjäristysreppu, sisältää passit, taskulampun, juomia, kuivaruokaa jne.


No, en sitten ollutkaan mitenkään reipas. Jotenkin sitä vaan jähmettyi täysin paikalleen enkä minä oikein päässyt penkistä irti. Katselin siinä vaan halvaantuneena kun kaappien ovet heilui. Sitten kun nuljutus hieman helpotti ajattelin että nyt pitäisi varmaan ottaa se tietokone ja mennä ovelle mutta enpä vieläkään oikein päässyt liikkeelle. Pää oli vaan täysin halvaannuslamautunut. Tein sitten älyttömän ratkaisun ja jatkoin muina miehinä Remeksen nuortenkirjan kannen photoshoppaamista maanjäristyksestä välittämättä. Vähän pöytä heilui ja välistä katselin kaappien ovia että siinä ne heiluu vieläkin. Ei vaan kuitenkaan tehnyt mieli nousta ylös.

Vielä oudommaksi olon teki se että naapurin rouva imuroi taloaan eikä hän hetkeksikään lopettanut imuroimistaan. Kai täällä oikeasti ollaan totuttu tällaiseen. Samoin kuulin avoimesta ikkunasta kun pihalla oli kaksi tyyppiä juttelemassa niin eivätpä he myöskään lopettaneet jutteluaan. Eli eipä siinä sitten myöhemmin ihan hirmu huolissaan säikähdyksen jälkeen osannut olla.

Soitin Rinnalle että huhuh, tuntuiko tärinää, ja kyllä Rinna oli sen tuntenut ja säikähtänyt mutta luokkakaverit eivät olleet juuri moksiskaan. Me tosin luullaan että ulkomaalaisia tykätään pelotella täällä ja tuollainen vähättely että "ai tärisee vai, en minä huomannut" kuuluu siihen samaan juttuun. Mutta luokalla on kyllä päälle 30 tyyppiä niin kai sitä joku olisi vähän säikähtänyt.

Kuultiin sitten vasta vähän myöhemmin kun faija soitti että järistys olikin oikeasti ollut aika iso,  onneksi kuitenkin kaukana täältä. Äsken uutisissa sanottiin että jälkijäristyksiä odotellaan niin kyllä tässä ehkä hieman jännittää. Tuleepahan otettua varakopioita tiedostoista 20min välein.

Onneksi oltiin eilen illalla niin väsyneitä että ei tarvinnut unettomana jännitellä. Oltiin seikkailtu koko päivä kaupungilla ja sitten vielä törmätty Rinnan TAIK-kaveriin Sannaan... (alla erittäin onnistuneessa kuvassa)



...ja syöty mahat täyteen superherkkuja Shibuyassa.



Aivan paras tapa syödä on että menee porukalla hauskaan ravintolaan (monet herkkupaikat ovat tosi edullisia, mm. tämä) ja tilaa listalta pöytään ihan kaikenlaista, syö pöydän tyhjäksi  ja jakaa sitten laskun per nenä.

Päästiin kotiasemalle vasta myöhään illalla. Huomattiin myös että siellä on linnunpesä. Luonto kohtaa kaupungin.


Ja sitten vielä voitettiin lähikaupan arpajaisissa pussillinen sipsejä!