(Rinna) Viime viikolla, taisi olla 24. päivä, oli Suomi-Japani -ystävyyssseuran kuukausikokous, jossa stipendinsaajat Rinna ja Laura pitivät puheen japaniksi. Seuran kokoontumistila oli Shibuyassa valtavan 50-kerroksisen hotellin takana, kuitenkin vain 3-kerroksisessa ja helposti lähestyttävän oloisessa rakennuksessa. Tunnelma oli huomattavasti leppoisampi kuin edellisissä hipoissa, ja pientä alkujännitystä lukuunottamatta pulssikin pysyi kohtuullisena. Viimeinen harjoituskierros jäi väliin kun luokkakaverini otti tehtäväkseen hälventää esiintymisjännitykseni kierrättämällä minua lempikaupoissaan. Ehkä taktiikka toimi, sillä kaikki sujui ihan hyvin.

Puheen kirjoitttaminen jäi aika viime tinkaan, kuten usein käy, mutta muutaman illan ahkerointi ja japanilaisen ystävän käännösapu riittivät ihan kelvolliseen lopputulokseen. Aluksi suomeksi kirjoittamastani ja sitten englanniksi ja japaniksi raakakääntämästäni puheesta putosi japaniksi käännettäessä reilu puolet pois, onneksi kuitenkin mitta tuntui ihan riittävältä. Kysymyksiin vastailin englanniksi parhaan ymmärrykseni mukaan, osin ilmeisesti ihan eri kysymyksiin kuin mitä kysyjä esitti, mutta enpä ainakaan jäänyt tuppisuuksi. Lauran puhe käsitteli Suomen ja Venäjän suhteiden ilmentymistä valtamediassa, aihe kiinnostaa japanilaisia sillä sama naapurimaa meillä molemmilla on. Tonari no kuma, karhun naapurissa!





Lopuksi syötiin hyviä herkkuja ja juteltiin paikallaolijoiden kanssa, muita suomalaisiakin oli pari kappaletta.