...mutta ei tarpeeksi. Kävin (Sami) tänään parturissa. Kaksi kuukautta edellisestä käynnistä, aika menee niin nopeasti. Se vähä jutustelu mitä parturin kanssa käytiin liittyi siihen että täällä pitäisi nyt sataa mutta eipä sada. Onneksi tosin juuri nyt tätä kirjoittaessa sataa. Parturi ei muistanut omien sanojensa mukaan yhtään näin kuivaa ja viileää kesä-heinäkuuta. Kuulemma vesimäärät ovat niin alhaiset että loppukesästä tulee isoja ongelmia. Hui, mitähän ne sitten ovat.

Edellisellä kerralla parturi oli paljon helpompi. Ja puheliaampi. Nyt heppu oli unohtanut lähes kokonaan englanninkielentaitonsa ja yhteisymmärrykseen pääseminen oli ihan tosi hankalaa. Tuntui siltä että kaveri tyytyi vaan naksuttelemaan saksia ilmassa ja sitten välistä jonkun kommentin seurauksena poistamaan pienen palan päästäni. En voi olla aivan täysin tyytyväinen.

Mutta tähän olen täysin tyytyväinen! Rrrau!



Kuukausien sushi-kuurin jälkeen pizza maistuu ja tuntuu mahtavalta. Meidän perhe ei ole vielä lainkaan kyllästynyt paikalliseen keittiöön mutta silti tuo pizza-lounas oli paikallaan. Nami. Täälläpäin ei tosin ymmärretä lainkaan veitsen päälle joten pizzan kanssa tuli haarukka ja tuo pizzaleikkuri. Ihan hauska mutta veitsi on kätevämpi.

Jari ja Isa läksivät takaisin Suomeen ja Rinna serkku Anna tuli tilalle. Käytettiin J & I:tä vielä Koenjissa pienellä baarikierroksella tutustumassa aikaisemmin jo esiteltyihin, aina niin mainioihin Hatti-Fnattiin ja Godzilla-baariin. Hatti-Vatista on tosi hankala ottaa valokuvia, tila on niin pieni että sitä ei oikein mahdu dokumentoimaan.



Kakutkin siellä on pieniä ja sieviä! Huomatkaa pieni käsinvirkattu alusta.



Godzilla-baari on kummallinen sekoitus etelän lomakohdebaaria ja lelukauppaa. (Jari väitti että se näyttää meidän kodilta, hmm.) Sääli vaan baarin vessassa ollut pienoiseläin-kokoelma oli nyt poistettu. Ehkä joku oli törmännyt siihen. Paikka on niin täynnä että törmäily ei ole vaikeaa.



Koenjia suositellaan kaikille. Tunnelma siellä on aika erilainen kuin naapuriasemilla. Koenjissa voi (ehkäpä valitettavasti?) törmätä helposti myös suomalaisiin. Siellä on isohko suomalaisyhteisö ja mm. kämppä jota eräällä tavalla suomea puhuva japanilaisnainen vuokraa suomalaisille.

Paikallisessa tempura-ravintolassa istuessamme puhuttiin että täällä saattaa nähdä suomalaisia, niin viereisessä pöydässä istui kaksi tyyppiä ja toinen sanoi meille että "excuse me, this Finnish woman (osoitti siis vieruskaveriaan) is having an exhibition opening tomorrow, please welcome." Ja Koenjin asemalla nähtiin vaaleaihoinen vaaleatukkainen tyyppi joka kulki pahvikruunu päässään kaljatölkki kädessä. Senkin oli pakko olla suomalainen.

Mutta Koenji silti on hauska paikka, meillä on tarkoitus mennä sinne tutkiskelemaan tarkemmin heti jahka ehditään.





Hippi soittaa kitaraa.

Nyt kun Rinnan näyttely on ohi ja (mahdollisesti) omat työni helpottavat tällä viikolla niin ehkäpä taas tulee blogiinkin enemmän uusia päivityksiä. Yritän ja koitan jäädä kesälomalle parin viikon sisällä, pidän peukkua pystyssä että onnistuisi!