Vaikka kerettiin jo palata Suomeen, blogin päivitys ei vielä lakkaa. Se kun jätättää noin 2 viikkoa. Tässä odotellaan laivaa Odaibasta poispäin.

(Sami) Pistänpä tähän muutaman kyltin ja muuta.

"Ole hyvä ja älä häpäise tätä pyhää omaisuutta"


?


Hieno pandalentokone! Joku kiinalainen (vaiko japanilainen?) lentoyhtiö lentää näin komeilla koneilla.






Bambi-poliisi on rikollisten kauhu!


Varo vihaisia bambeja.




Tämä on mun suosikki. Lähellä olevan baarin "happy hour"-kyltti.




Mitä ihmettä Jack Bauerille tapahtuu?
















Juna-asemalla joku junamainos. Mahtavaa kun kaikki tyypit kuvassa hikoilee tosi paljon.






Japanilaiset pitävät ruokaa kovasti arvossa, Playboyn kannethan muistaakseni taitaa muissa maissa olla hieman erilaisia.


Jokaisen rokkarin kitara nro.1!

Treffasin tänään aamulla Asakusassa tutun Tiinan, joka oli lupautunut japaninmatkansa viimeisenä päivänä seurakseni Nipporin kangaskaupunkiin ostoksille. T. opiskelee vaatetusalaa ja ymmärtää siis hyvän tekstiilikaupunginosan päälle.

Ostelu oli menestyksekästä, mukaan tarttui söpöjä painokuosikankaita ja pitsitukusta noin 80 metriä pitsiä. Kanagskadun läpikävelyyn meni semmoinen 7 tuntia - kerrankin shoppailuseuralaisen kestävyys vastasi omaani!


Suurriistanmetsästäjät.

Olin kuullut juttua että Shinjukussa Kabukichossa on goottiloli-bändi Kokusyoku Sumiren oma kahvila-baari. Käytiin heittämässä saaliit kämpille ja lähdettiin uudestaan reissuun, baarin oletettu sijainti merkattuna karttaan. Kabukicho on baari-disko-neonvalokaupunginosa, jossa parhaat säpinät on yöllä, päivällä on aika hiljaista. Me oltiin liikkeellä kahdeksan maissa, kun Kabukicho alkaa heräillä. Baari löytyi, vähän piti ensin hakea kun osa kaduista oli niin pieniä ettei niitä noterattu kartassa.

Astuttiin sisään viininpunaisella sametilla verhoiltuun pieneen huoneeseen johon nipin napin mahtui kaksi pöytää..
ja vastaan tuijotti valtava valkoinen kaniini. Hmm!
Paikan mustaan pitsikolttuun pukeutunut emäntä ohjasi  meidät istumaan ainoille vapaana oleville paikoille ja otti tilaukset. Suklaakakkua odotellessa paikan vakiasiakkaat alkoivat jututtaa meitä eksoottisia ulkomaalaisia, ja taas suomalaisuudesta oli etua. Muutuimme heti mahtavan mielenkiintoisiksi. Kahvilaemäntä, joka siis oli Sumiren toinen jäsen Yuka, oli iloissan että joku niin kaukaa tulee hänen kahvilaansa, ja lahjoitti meille yhden goottilolitojen muotilehden, Gothic Lolita Biblen nro 26. Saatiin nimmaritkin. Yuka ja kaverit muistelivat kerran bändin keikalla käyneitä kahta kaunista suomalaistyttöä, ja olivat sitä mieltä että suomalaiset ovat yleensä nättejä.
Sitten hassuteltiin kaninpää vuorotellen kunkin harteilla.







Kahvilan vakkariporukkaan kuuluu Sumiren uusimpaan levyyn kannet tehnyt taiteilija Masaru Shichinohe (alla esimerkkikuva).


Ja tässä itse mies, tekemänsä kaninpään kanssa.


Shichinohe-san ilostutti meitä hakemalla seinältä alas tauluoriginaalinsa niin että pääsimme tarkastelemaaan sitä ihan läheltä ja lahjoittamalla kolme kuvapostikorttia kummallekkin. Muut paikallaolijat keräsivät tarjolla olevista flaijereista parhaat ja patistivat meitä ottamaan ne. Välissä syötiin syntisen hyvää suklaakakkua ja ihailtiin baarin sisustusta.



Kun Sumiren musiikkia on mahdottoman hankala saada Suomesta, minä ja T. intouduttiin ostamaan levyt ja sitäpaitsi mikäs hienompaa kuin ostaa levy itse bändin jäseneltä! No, ei sekään lahjatta sujunut, saatiin bändin nimmaroidut poseerauskuvat! Nyt lahjavelka alkoi jo piinata, ja keksittiin hätäratkaisuna piirtää kiitoskortti. Yuka vastaanotti kortin aivan innoissaan, ja perijapanilaiseen tapaan sitten taputettiin ja otettiin yhteiskuvia.



Tässä uupunut mutta onnellinen T. reissun jälkeen baarin ulkopuolella:


Ja tässä jotain muuta. Tuo muuten heiluttaa saksiaan.

(Sami) Pidin tiistaina vapaata ja käytiin seikkailemassa Kamakurassa. Tai ei me oikeastaan koskaan päästy Kamakuraan saakka kun me jäätiin muutaman kilometrin päähän Enoshiman saarelle. Paikka on about tunnin päässä Tokiosta Yokohaman suuntaan ja sinne pääsee vaihtoaseman jälkeen ihan pikkuisella kaksivaunuisella junalla.


Päätettiin tosiaan hypätä pois junasta merenrannan kohdalla.


Rannalla oli oudohko maailmanlopun tunnelma (taas vaihteeksi, tuntuu että täältä löytyy helposti sellaisia paikkoja). Mutta siis semmoisella tosi miellyttävällä tavalla autio tunnelma. Lomakausi kun on ohi niin rannalta on purettu kaikki rantaravintolat ja muut, ja ranta-asunnot seisoo tyhjillään. Taifuunillakin saattaa tietysti olla osuutta asiaan kun kaikki oli aivan räjähtänyttä.




Tuo takana näkyvä saari on Enoshima. Mentiin sinne sillan yli. Hieno paikka.




Ja taas kilppareita.


Kierreltiin ympäriinsä. Vaikka sää on pilvinen niin lämpötila edelleen oli kolmenkymmenen päällä. Se on vielä yhdistettynä semmoseen synkkään orastavaan ukkoseen,  niin ilmasta tulee aika painavaa ja hikistä (ja saarella pääsee taas kiipeilemään portaita enemmän kun pari kertaa). Eli luvassa oli erittäin hidasta käyskentelyä, varsin miellyttävää siis.






Saaren yläpuolella liiteli paljon haukkoja. En muista olisinko ikinä nähnyt haukkaa niin läheltä ja vielä niin monta kertaa. Muutama istuskeli oksilla tuolla kalliolla.


Käytiin jossain vaiheessa syömässä.


Ei ole ihan varmaa mitä vaimo koitti tilata, mutta pöytään tuli kulhollinen... ömm... pieniä kaloja.


Mutta eipä se haittaa, näköalaa riitti ja merta on aina mukava katsella.


Käyskenneltiin saaren toiselle puolelle ja laskeuduttiin merenpinnan tasolle. Siellä oli mahtavan tunnelmallinen kallioranta.


Ranta oli täynnä koloja joista syöksähteli taskurapuja.


Rannan pienissä lätäköissä uiskenteli kaikenlaista, myös kirkkaita sinisiä kaloja.


Kallioilla seisoskeli kalastajia.




Sitten kiipeilemään takaisin ylös saaren yli, puhuh.


Takaisin päin mennessä huomattiin että semmoisella nuortenparien kuhertelu/näköalapolulla oli aitaan kiinnitetty lukkoja, aikamoisen romanttista.


Polygamiaako nämä sitten tarkoittavat?


Hirmuisen kokoisia hämiäisiä. Tuollainen pystyy varmaan pyydystämään pienen linnun.


Saarella oli myös tonneittain kissoja. Niitä vilisi ihan joka paikassa. (Terveisiä vaan Heli P:lle!)








??


Vinkki Tokioon tuleville:
Shinjukun asemalta, Odakyun puolelta (Odakyu Sightseeing Service Center) saa 1430 jeniä maksavan lipun jolla pääsee Kamakuran suuntaan ja takaisin (lippu kestää yhden päivän). Se sisältää junan ja jatkoyhteydet (voi poistua missä vaan ja hypätä takaisin junaan) ja kai sillä saa alennuksia joihinkin maksullisiin nähtävyyksiinkin.

(Sami) Käytiin tässä joku päivä käyskentelemässä taas MG-Buildingin juurella, etsittiin turistitoimistosta Kamakuran karttaa. Sinne siis on tarkoitus päätyä huomenna. Pilvenpiirtäjien keskellä oli joku penskojen tanssiparaati.








Ja sama ylhäältä.


Juotiin taas kaffit korkealla, tuntuu että meidän perhe on viime aikoina oleskellut aika korkealla, johtuu varmaan siitä että skyline mataloituu aika huomattavan paljon kolmen viikon(!) päästä kun palaamme Suomeen.






Allekirjoittanut luki samalla hieman työkässäreitä. Mulla on työn alla taas uusi "Rei Shimura"-kirja, joka tällä kertaa sijoittuu Ginzaan ultrasuper-kalliille luxustavarataloalueelle. Siispä seuraavaksi Ginzaan kameran kanssa!


Sitten käytiin messukeskuksessa katsomassa paikallisia käsityömessuja. Tuli ihan jouluolo kun siellä myytiin kaikenlaista villapipoa kuin Ylioppilastalon joulumyyjäisissä konsanaan!




Siellä kuvaaminen oli taas superkiellettyä mutta otin periaatteen vuoksi muutaman salakuvan,
mm. ihmeellisestä appelsiininkuoritaiteilijasta.


Messuilla oli aika lailla samanlaista kuin muuallakin vastaavissa. Ehkä hieman enemmän semmoista mikroskooppisen pientä askartelupiperrystä, nukkekotipienoismalleja ja niiden mahtavalla taidolla ja tarkkuudella tehtyjä kalusteita ja systeemejä. Ja pienoisruokia, japanilaiset tuntuu olevan juuri nyt erityisen hullaantuneita pienoisruokiin.


Sitten taas kierrettin Yurikamomen monorailia kun se on meidän mielestä Tokion paras nähtävyys.






Nyt tuonne Odaibaan oli rakennettu uusi kummallisuus. Wedding Village, semmonen pieni ranskalainen kylä jossa voi sitten mennä naimisiin eurooppalaisella tyylillä!


Mitäs muuta...
T. Jerrman ja Minna käväisi Yokohaman Worlcon-scifitapahtuman jälkeen täällä Tokiossa ja myös moikkaamassa meitä. Kierrettiin hieman kaupunkia ja käytiin parina iltana syömässä ja bissellä. Tässä epäilyttäviä etikkavihanneksia meidän vakkariravintolassa Shibuyassa...




...Njam? Ja sitten hirmuisten mahtumis/löytämisvaikeuksien jälkeen baariloissa.


----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Näin kirjakaupassa tutun "Kaurismäki"-kirjan mutta aika erilaisella kannella. Ihan hauskan näköinen.  (Meikäläisen nimikin oli vielä krediiteissä, hupaisaa, vaikka tietenkään se japanilainen taitto ei voinut näyttää juuri yhtään samalta kuin länsimainen.)


Ei saa tulla!


Kun käytiin vieraitten kanssa Nakanossa niin näin yhden kummallisimmista action figuureista ikinä.


Joo Rommelhan se siinä. Rommel, joka lapsen suosikkilelu?

Joku mallikuvaus kadulla hirviömäisen 109-kauppakeskuksen edessä.

---Rinna: Jaahas, turkoosia näyttäisi olevan malleilla päällä. Muotivinkki suoraan Tokiosta!

Tuohon herättiin aamulla, huhuh, suoraan ikkunan alla!

Mutta illalla äijät + koneet olivat hävinneet, kuoppa täytetty ja jäljet siistitty. Ripeää toimintaa!

PS. Rinna: Sain  naapurikangaskaupasta  "Thankyou-sale"-lipukkeen, joka oikeuttaa jopa 10 metrin kankaanpalan ostoon 10 jeniä/metri.  Tapahtuma on ilmeisesti aina joka kuun 10. päivä. Pihalla lipukkeen sai vaihtaa jonotusnumeroon - minun oli 121! Ja minä kun luulin olevani ihan ajoissa, vain 45 min. alen alkamisesta paikalla. Hurjat hulinat oli. Harmi kyllä valikoimat oli aika kehnot kun lopulta pääsin valkkaamaan, mutta nyt on kumminkin 10 metriä lisää kangasta meidän yksiössä!